Kurkkukipua kevääseen

En taidakaan luopua vielä toppahaalareista.
           Heräsin nimittäin yöllä siihen, että kurkku oli kamalan kipeä, hyvä jos nielaisemaan pystyi. Imeskelytablettien kanssa mentiin aina sen verran, että niiden vaikutus loppui ja taas kipu herätti. Onneksi aamusta sitten vähän sai unen päästä kiinni paremmin. Kipukin oli parempi aamusella, mutta koko päivän on ollut semmoinen "turvonnut" olo kurkussa ja saa olla rykimässä koko ajan, kun tuntuu, että siellä jotain olisi ylimääräistä. Nuhaa ei ole eikä muutakaan, kuumeenkin mittasin parikin kertaa tänään, mutta ei ollut sitäkään. Nenäkannuttelun aloitin kuitenkin aamusta ja toistamiseen nyt illasta, sillä mitään supernuhaa en tähän väliin halua... Jospa nenäkannun ennaltaehkäisevä vaikutus jelppaisi. Ainakin se helpottaa nukahtamista, kun hengitystiet on auki.
              Mietin vaan, kun aamuteetä join, että miun kroppa taitaa olla saanut tarpeekseen ja heittää nyt jonkun pöpön päälle, että kierrokset vähän vähenisi. Henkinen uupumus teettää sitten näitä fyysisiä vaivoja ilmeisesti.

Tänään otinkin sitten vähän iisimmin, vaikka ulkona olisi ollutkin ihan kiva pihatyöilma - ehkä vähän liian tuulinen haravoinnille. Lepäilin ja söin ja yritin pitää itsestäni huolta. Se on vähän unohtunut näiden viikkojen aikana...
           Se viimekesäinen koiravahtimme, joka hoiti meidän koiraa silloin kun oltiin pikkusiskon häissä, soitti ihan vaan kuulumisia kyselläkseen aamusella. Itkuksi meni taas, kun sanoin, että meidän koira kuoli pääsiäisenä. Itkuksi meni kyllä toisessa päässäkin, sillä se tapaus on koiraihminen jos kuka ja tykkäsi meidän koirasta melkein kuin omastaan... Olen minä monesti ajatellut, että olisi pitänyt viestiä laittaa, mutta kun se asia on ollut niin vaikea ja surullinen, niin on vaan mieluummin käpertynyt näihin omiin oloihinsa ja kertonut asiasta vain pakon edessä...

Kun kuumetta ei iltasellakaan ollut, niin päätin lähteä rantalenkille. Siellähän se vasta tuulikin, vaikka olinkin pakannut itseni lämpöisiin nuttuihin, niin silti tuntui, että tuuli meni läpi. Yksinäiseltä nämä lenkit tuntuu, kun ei voi naureskella koiran touhuille ja nuuskimisille... Ja silti minä teen näitä meidän yhteisiä lenkkejä, että kai ne kaikessa yksinäisyydessään ja surullisuudessaan auttaa jotenkin. En tiedä.
           Iltasella istuin saunassa ja hengittelin lämpöistä höyryä keuhkoihin. Ei kurkku vieläkään oikein hyvän tuntuinen ole, mutta katsotaan nyt mitä yö tuo tullessaan...Toivottavasti ei nyt ainakaan menisi pahemmaksi. On töiden alkua ja kaikkea tässä...
            Huomiselle on luvattu kevätmyrskyä. Saa luvan kanssa istua takan ääressä tai viltin sisässä.