1. huhtikuuta 2015

Tupajumi ulkoilee

Aprillipäivä meni minun osaltani hukkaan. En huijannut ketään eikä kukaan (ainakaan omasta mielestäni) huijannut minua. Aamun lehden aprillipilan tajusin lukea vasta illalla, mutta niin selvä se oli, että ei tarvinnut kauaa etsiä.
          Tänään ei satanut mitään.
           Historiallista sinänsä, joten kirjoitinpa sen tuohon ylös. Harmaata ja märkää oli kuitenkin, siitä piti huolen pihalla lilluvat lammikot ja harmaa pilviverho taivaalla. Eikä pilvien syrjään vedosta ollut toiveita, kun säätiedotuksia katsoi.
           Yö oli suhteellisen rauhallinen ja käytiin ensimmäistä kertaa ulkosalla vasta aamu viiden maissa, mutta sen jälkeen sitten koira olikin vähän levottomampi. Taisi olla nälkä ja osin kai valostuvat aamu oli syynä, sillä aamupalan jälkeen hauveli uinahti muutaman tunnin unille.
            Iltapäivästä piipahdin vihdoin sillä juoksulenkillä, jota olen tässä siirtänyt jo päivällä. Keli oli hyvä. Tiet olivat sen verran kuivat, ettei ihan rapa roiskunut ja ilma oli sen verran lämmin, ettei tullut kylmä. Nappasin mukaan taas vähän musiikkia ja se kyllä vie ajatuksen ja huomion pois kropan toiminnoista ja kai juoksukin vähän rentoutuu. Kylkipistos tuli kyllä siitäkin huolimatta, vaikka miten olisi rennosti hengitellyt. Pitänee lukea mikä siihen auttaisi... Muuten tuntui juokseminen hyvältä ja puhdisti päätä.
Sitten piti päästä ruuan jälkeen pihalle. Alkaa seinät kaatumaan kohta päälle, kun ollaan koiran kanssa kökitty neljän seinän sisällä ja minä varsinkin tuijottanut koiraa ja sen vointia kohta viikon niin, etten ole muuta nähnyt. Nappasin haravan ja haravoin vähän nurmea 'auki' eli yritän saada roudan sulamaan ja maan imemään paremmin, ja samalla jos se siitä vähän ilmastoituisi niin ei sekään olisi pahaksi.
           Teki kyllä tosi hyvää heilutella haravaa ja tehdä jotain ruumista kurittavaa hommaa. Koira makoili keltaisella nurmella ja yritin sille etsiä mahdollisimman kuivaa kohtaa, mutta ei semmoista oikein meidän pihalta meinannut löytää. Lumi alkaa kuitenkin olemaan melko lailla sulanut. Pellon reunassa on tietysti ne lumikasat, joita siihen lopputalvesta kasailtiin, aika korkeat vielä, mutta eiköhän ne näiden pääsiäissateiden aikana pehmene nekin.
Yritin vakuutella koiralle, että kyllä sekin aika vielä tulee, kun nurmi vihertää ja siinä on mukava lojoksia, mutta en tiedä uskoiko koiruus minua... Näytti vähän siltä, ettei uskonut.
           Joku lintu sirkutteli pihakoivussa niin että piti sanoa sille, että vetäisi nyt välillä henkeä. Ihanaa, kun pihamaalla alkaa olla taas ääntä. Talvisin on niin hiljaista ja autiota, että kevään äänet tuntuvat hyviltä! Uusia kevättulokkaita en ole nähnyt töyhtöhyypän ja joutsenten lisäksi. Sitä ensimmäistä västäräkkiä kyttään kovasti, että milloin voi alkaa odottamaan kunnon kesää...
 Lumen alta paljastui ne viime syksyiset sähkötolpan vaihdosta aiheutuneet jäljet ja mullokset. Vähän yritin haravalla raapia mullan pintaa rikki ja heitellä uutta siementä sekaan, mutta katsotaan nyt kasvaako siihen nurmikkoa ikinä... (minusta on kovaa vauhtia tulossa aikamoinen pessimisti... tai liekö olen aina semmoinen ollutkin...)
          Kukkapenkitkin näyttävät niin raaskuilta, että pitäisi oikeasti jo päästä niiden kimppuun oikein kunnolla. Saisi raivata ja repiä niitä puhtaaksi ja muokata ne pehmoiseksi kesää ja uusia istutuksia varten. Varsinkin juuri tuo kukkapenkki, mihin miehet sen sähkötolpan istuttivat, on semmoinen, josta pelkään kaikkien kukkien kuolleen... Ja siinä oli niin komea se väriminttu viime vuonna. Itku.
           Vihreät peukalot eivät malttaisi millään odotella...


P.S. Tässä pieni maistiainen tulevasta... Pian saan esitellä tämän ihanuuden kokonaisuudessaan ja oikeassa paikassaan, kunhan loppu hienosäätö on tehty ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
49. juoksupäivä (17. viikko alkoi)
- 5km kylän pieni lenkki (30min)
- juoksu tuntui hyvältä eikä jaloissakaan pahalta tuntunut
- hengitys vähän ontui, vaikka yritinkin hengittää niin että keuhkot olisi hyvin käytössä. Kylkeen pisti silti ja tuonne sivulle, alavatsaan. Kummallisia paikkoja pistoksille, kun ruokailustakin oli ainakin se pari tuntia, liekö enemmänkin.
- asento löytyi nopeasti ja kestikin melkein koko matkan hyvänä ja rentona. Vähän edelleen jännitän käsiä ja harteita...
- rullailin ennen ja jälkeen
- keli hyvä, pilvinen ja harmaa, mutta ei satanut mitään, asteita +6
- juoksu tuntui hyvältä sekä juostessa että juoksun jälkeen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti