Kivikkoista...

Minun pitäisi kai vähitellen luopua toppahaalaristani.
       Vetäisen haalarin ylle aamuisin, kun haen lehden ja iltaisin, kun lähden iltalenkille. Iltaisin se on kyllä vielä ollut tarpeen, kun alla ei yleensä ole kuin pyjama ja villapaita... Tänä aamuna vain naapurin rehukuski katsoi kummastuneen näköisenä, kun talsin postilaatikolle paksu ja iso ja painava haalari harteillani. Eipä ollut emännällä kylmä ainakaan!
         Aamusella vilutti ja ajattelin, että noniin, nyt minä sitten saan sen kevätflunssan kaiken hyvän lisäksi, mutta sitten se meni ohi, kun join vähän lämmintä teetä ja heräsin. Kai se oli vielä unenjälkeistä kylmyyttä tai sitten olen tulossa kipeäksi pitemmällä juoksulla... Vannomatta paras.
          Torstaiksi on luvattu jälleen vettä, joten pihahommien puoleen pitäisi saada taas töitä eteenpäin. Tämä kevät on kyllä aivan mahdoton minun osaltani!
          Tänään oli kuitenkin agendassa kiviaidan raivaaminen saunan toiselta puolelta, minun "edenistäni" eli tulevasta hedelmätarhastani (jos mansikat ja mustikat säilyvät elossa sinne asti..).

 Laiskuus näyttää tältä.
        Tämä kiviaita on ollut perkaamatta varmaankin pari vuotta ja heti se on tämän näköinen kun hetkeksi selkänsä kääntää! Miten helppo olisi trimmerillä huitaista kivikko molemmin puolin, kun kuitenkin käyskentelen koneen kanssa ihan tuossa vieressä "Golgatan kukkulalla" heinän niitossa, mutta jotenkin on helpompaa muka olla huitaisematta ... ja sitten löytää eräs kevät tämmöisen takkutukan edestään! Minkä taakseen jättää, sen edestää löytää, uskokaa vain minua!
          Tänään oli kyllä luonto taas minua vastaan. Sen aikaa kun ajelin trimmerillä ilma seisoi kuin Saharan autiomaassa, ei tuullut eikä lehtikään heilahtanut, mutta heti kun ryhdyin haravoimaan kuivuneita heiniä kasaan niin jopas se sitten intoutui tuulemaan ja levittelemään kasoja pitkin ja poikin. Hermostuin ja äyskin ja rettelöin - niin, mitä vastaan? Tuulta? Tämän kylän Don Quijote!

Tällaiseksi se sitten tuli. Alkupäähän kasvaa takuulla uutta horsmaa ja heinää, kun imeytyskentän yhteydessä kaivurimies heitti mullat kivikon päälle. Nytkin siihen jäi niin hyvät heinätuppaiden alut, että takuulla se kasvaa komeasti ensi kesänä heinikkoa! Loppupäästä kuitenkin paljastui kivikot ihan mukavasti. Nyt kun vaan eräs puutarhurinkuvatus saisi itsestään sen verran irti ensi kesänä, että viistäisi heinät kivikon reunasta säännöllisin väliajoin....
           Sitten vähän raivasin mansumaata ja otin mustikoilta suojat pois. Nyt ne sitten tietysti syödään maan pintaan asti, mutta sitten ei voi mitään. Ei niitä huppuja voi lopun kesää niiden päällä pitää!

Tässä kunnossa on minun mansikkamaani talven jäljiltä. Karmaiseva sotku!!

Ja tällaiseksi minä sen onnistuin saamaan. Toivottavasti pienet mansikat selviävät kesään asti...

Laatikoiden multa oli pahaenteisen oloista. Varmaankin koivun juuret saavat jostain pujahdettua tiensä laatikoihin ja kohta ne sitten vievät kaiken voiman ja veden minun mansikoiltani. Ehkä vähän huono paikka mansikoille muutenkin, mutta kun... Nytkin kun ajateltiin laittaa muutama rivi mansikkaa tuohon "uudismaalle" niin luin jostain, että perunalla ja mansikalla on yhteisiä tauteja. Hienoa! Eipä niitä sitten laitellakaan ihan vieretysten. Tuskin edes samalle pellolle...

Pitää sitten vaan vaalia näitä onnettomia mansikanreppanoita, jos ne vaikka innostuisivat kasvattamaan rönsyjä niin saisi vähän taimia lisää... Paljastin ne nyt kuitenkin lehtien ja neulasten alta, toivottavasti kiittävät minua satoisella kesällä. Nams!

Tietyissä paikoissa nurmi jo vihertää siihen malliin, että pitäisi saada leikkuri ajokuntoon, että voisi kurvaista pihamaalle juuri silloin kun siihen tulee aihetta. Akku on ladattu, mutta se kököttää vielä pöydällä. Ehkä sitten sateisena päivänä maltan jälleen paneutua leikkurin keväthuoltoon...
          Ne traktorin jäljet, jotka painautuivat tuohon etupihalle viime syksynä sähkömiesten kaivurista, niin niissä ei heinä kasva millään. Taitaa olla siemen vanhentunut, kun ei edes oraalla ole ja heitin siemenet jo kauan aikaa sitten... Onhan tässä satanutkin välillä, että pitäisi olla saatu kosteutta ja valoa, mutta ei kai se sitten idä. Vanha siemen. Kallis siemen.
          Kävin iltasella juoksulenkillä. Tällä kertaa kiersin koko kylän lenkin eli sen 7km pyrähdyksen ja aika lailla onnistunut juoksukeikka tänään. Ulkoilutin samalla uusia nuttuja, jotka tuntuivat hyviltä. Ei tullut hiki eikä kylmä, oli juuri sopivasti päällä ja siksi kai jaksoi juostakin aika hyvin koko matkan. Pää puhdistui ja ajatuksetkin saivat vähän happea. Mukava reissu kaikin puolin - varsinkin kun lenkin jälkeen pääsi kuumaan saunaan istuksimaan ja pesun jälkeen rojahdin hetkeksi takan ääreen varmistamaan, että se syttyi, ja lukemaan postilaatikosta löytynyttä kirjettä ystävä-muruselta ♥ Tuli kyllä se kirje tarpeeseen. Oli ihana saada lukea ystävän kuulumisia ja vielä semmoisen ystävän, jonka tietää seisovan minun rinnallani ja tukena kuin kestopuutolppa - säässä kuin säässä!

Lenkki, sauna ja iltapala tekivät tehtävänsä ja olin kuin vanha, väsynyt lapanen iltasella.
          Iltalenkin tein keväisessä hämärässä ja kuuntelin kevätillan ääniä ja itkeskelin. Se taitaa olla jo osa iltarutiinia, itkut iltalenkillä. Kai se sitten jotenkin aivoja putsaa ennen unta.. tai en tiedä, kun unet ovat kuitenkin niin kamalia!
           En oikein pärjää tämän surun kanssa.
           Luulin pärjääväni paremmin.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
 58. juoksupäivä (20.viikko alkaa)
- 7.2km kylälenkki (45min)
- juoksu kulki hyvin ja jalatkin tuntuivat lämpöisiltä 
- hengitys onnistui melkolailla hyvin, vähän yritti puolessa välissä jotain suoliston kohdilla pistellä, mutta se meni ohi ennen kuin kunnolla alkoikaan, kai siellä sitten ruoka velloi vielä sen verran raskaasti..
- asento ja ryhti pysyivät myös kohdillaan eikä edes väsyttänyt niin, että olisivat pahasti repsahtaneet
- uudet juoksuvaatteet käytössä ensi kertaa! IHANAT!
- rullailin ennen ja jälkeen, sauna juoksun päälle
- keli mainio, +8, pieni tuuli, pilvipoutaa, kuivat tiet
- 20. viikko alkoi. 10. viikon kohdalla ajattelin, että 20. viikolla sitä juostaan sitten jo 20km... ei ehkä juosta kuitenkaan...