Harmaa ja sateinen vaalisunnuntai

Tästä päivästä tuli mieleen aivan joku syyskuun päivä. Aamusta lähtien. Harmaata ja pientä sadetta koko ajan. Ei olisi oikein jaksanut nousta peiton altakaan kun kuuli miten ikkunalautaan ropisi pisarat...
        Lämmitin torpan lämpöiseksi ja hyppäsin jälleen autoon. Kävin täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni ja kävin piirtämässä äänetyslappuun numeron. En ole oikein koskaan ollut kovin innostunut äänestäjä, mutta sen verran olen Suomen historiaa lukenut, että tiedän, miten kovasti entiset sukupolvet ovat tapelleet naisten äänioikeudesta. En halunnut olla käyttämättä tätä oikeutta.

Sitten menin "vaalikahveille" vanhemmilleni, missä majailivat tällä kertaa molemmat sisarenikin. Olipas taas mieltäylentävät pöytäkeskustelut. En tiedä onko se lapsuudenkodin vaikutusta, mutta aina tuntuu, että taantumus tulee siinä pöydän ääressä ja välillä tuntuu että oltaisiin taas jotain nahisevia teinejä. Tai sitten isolla siskolla oli vaan riitely-kiintiössä vaje, joka piti hoitaa... Leikin sitten pienen miehen kanssa, mutta kun sitä pitivät tahallaan hereillä yli nukkuma-ajan, että nukkuisi sitten kotimatkalla, niin leikit menivät vähän kaikki kitinäksi. Olisi tehnyt mieli kitistä itsekin.
          Kun isosisko perheineen lähti. Mummola hiljeni rauhalliseksi ja mummo ja vaari väsähtivät lehden ääreen. Sohvan nurkasta kuului vain lauseita, jotka alkoivat "pitäisi"... Kai ne äänestämään raahautuivat, en tiedä, lähdin kotiin ettei menisi yhtä myöhään kuin viimeksi.

Mielessä oli kuuma kaakaomuki ja lämmin peitto, mutta joku draivi ajoi minut kuitenkin ensin viiden kilsan juoksulenkille. Ihmeellisen kuiva sauma sattuikin siihen aikaan kun minä lenkillä olin, aurinkokin yritti vähän tietä valaista, mutta heti kun selvisin lenkiltä saunan lauteille niin rupesi satamaan ja sitä sadetta tässä edelleen katsellaan, neljä tuntia myöhemmin.
           Iltalenkillä tuuli aika kovaan. Jospa se vaikka toisi vihdoin sen lämpöisen tuulahduksen tännekin päin Suomea...
          Pelkään vähän käydä nukkumaan. Nyt on jo monena yönä unet olleet sellaisia, että herään älyttömän surullisena, jopa itkeneenä... Viime yönä näin unta koiran lopettamisesta. Uudelleen ja uudelleen käyn läpi joka yö näitä juttuja, kun toivoisin, että edes öisin saisin olla koiran kanssa hyvällä mielellä ja onnellisena ja iloisena. Ei. Koko ajan vaan niitä tuskaisempia hetkiä käyn uusintana läpi. Aivan kuin en kävisi niitä päässä läpi muutenkin, päivisin, hereillä ollessani...
            Nyt en oikein tiedä uskallanko ummistaa silmiä enää...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
57. juoksupäivä (19. viikkoa takana)
- 5km pieni kylälenkki (30min)
- juoksu kulki suht hyvin
- pieni palleapistos puolen välin maissa, meni ohi asennon korjauksella ja ryhdin parantamisena
- vähän taisin juosta lyssähtäneessä istuma-asennossa
- keli ihan hyvä. Pilvipoutainen ja +4 astetta. Vähän ehti ripata vettä kun olin jo omalla pihatiellä
- rullailin ennen, unohdin rullailun jälkeen päin...