Kopiton kotipiha.

Tänään oli Miehenmurrikan ensimmäinen lomapäivä ja harjoiteltiin nukkumaan pitkään ja unohdettiin ne viiden aamut... Melko hyvin onnistuttiin ♥
      Meidän kesken ollut projekti oli tämän päivän hommana eli koiran kopin purku. Tietyllä tapaa tuntui edelleen pahalta, vaikka laudat olivat oikeasti purkukelpoisia ja läpilahonneita.. Silti tuntui, että purettiin viimeinenkin konkreettinen muisto siitä, että meillä joskus oli koira...
      Ilma muuttui hetkessä pilvipoutaisesta lumiseksi räntäsateeksi ja homma alkoi olla vähän koleaa ja märkää puuhaa. Kukkapenkin kohtaa maa oli vielä niin jäässä, ettei saatu alinta laudoitusta vielä irti, mutta muuten laudat irtosivat melko hyvin ja häkin verkot saatiin kerittyä kokonaisina rullalle, jos vaikka joskus tehtäisiin koiran koppi ♥

Ennen.

Jälkeen.

Vaikka kopissa ei ollut oikeastaan kuin runko ja reunat, niin yllättävän hallitseva nurkkaus se kuitenkin oli. Nyt pihamaa tuntuu kamalan avaralta kun katsoo tätä kulmausta meidän pihasta! Sitten kun vielä saan paikattua ja siistittyä aluset ja nurmikot kuntoon.
       Kunhan nyt saisi maan sulaksi ensin!
       Sadan kilometrin huokaus.

Ruuaksi työmiehille oli vielä iänikuista keittoa. Olen huono emäntä, kun syötän Miehenmurulle samaa ruokaa jo neljättä päivää, jauhelihakeittoa...
       Olen vähän semmoinen kevättöiden kanssa, että olisin mieluusti keväisin ja kesäisin pihamaalla ja ruoka saa olla nopeasti lämmitettävää sorttia ettei tarvitse töistä juosta välillä hellan ääreen seisomaan. Talvella ei ole niin väliä, vaikka seisookin enemmän hellan vieressä, kun pimeä tulee jo niin aikaisin, eikä lumitöiden jälkeen ole enää pihalla tekemistä. Kesä on niin toisenlaista, työteliästä aikaa. Silti pikkasen on huono omatunto tämän viikon ruuista, vaikka Miehenmurrikka ei valitakkaan ♥

Muuten, nyt kun kehikko on poissa niin nyt tuo tomaattitalo näyttää jotenkin kamalan rumalta keskellä pihamaan keskiötä... En tiedä jos se pitäisi vielä siirtää jonnekin muualla... Tätä tämä juuri on. Yhden asian muuttaa pihalta niin kohta saa olla kohentamassa jo seuraavaa!
        Loppumaton leikki, ettenkö sanoisi!
        Iltasella kävin juoksemassa yksin. En huolinut Miehenmurria seuraksi, vaikka eipä tuo olisi kai vesisateeseen lähtenytkään. Sanoin vain etukäteen jo, että haluan tänään juosta yksin, omien ajatusteni ja tuntemusteni kanssa.
(En oikein osannut ilmaista tätäkään asiaa ihan niin sulavasti kuin olisin halunnut ja keskustelu irroitteli taas vähän enemmän irti kuin olisi tarkoitus... Olin todellakin kai yksinäisen juoksun tarpeessa!)
        Juoksu sujui ihan hyvin vaikka taivas työnsi räntäistä sadetta niskaan ja maassa oli loskaa. Uudet kengät tuntuvat joka kerta vähän paremmilta eivätkä jalatkaan enää samalla tavalla nappaa kaikkea uutta enää niin tarkasti. Huomasin vain tänään vähän märemmässä kun juoksin, että kengissä oleva pinta ei ole ihan niin sään kestävä kuin pitäisi. Sukat olivat vähän kosteat, mutta kai ne olivat sitä vanhojen kenkienkin kanssa. En muista enää.
        Yksin juostessa aika ei ollut niin hyvä, mutta muuten juoksu teki hyvää kun sai purkaa ajatuksensa ja olonsa lenkkitossujen alle. Olin sateesta märkä ja lenkistä väsynyt kun pääsin saunan lämpöön.
         Huhtikuun ensimmäinen lauantai ♥
         Kevättä kohti.

P.S. Selvisin aprillipäivästä ilman jekkulia enkä tehnyt niitä itsekään. Meidän seudun lehti kyllä aprillasi, mutta se taisi olla niin selvä pila, että sen tajusi heti!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
329. juoksupäivä (118 vkoa täynnä)
- 2071.0 km
- 5.4 km uimarantalenkki (29 min)
- juoksu tuntui ihan hyvältä, vähän piti hakea askeleita kun tiet olivat loskaisia ja vähän kai alijäähtyneitä kun tuntui jäiseltä
- kengät tuntuivat jo paljon paremmilta ja selvästi ne jalkakivut mitä alkoi olla lievittyivät heti uusien kenkien myötä
- hengitys oli rauhallista ja ryhti pysyi hyvin, askelluskin parempi
- vähän paremmin jaksoin juosta, lihakset eivät väsähtäneet samalla tavalla
- +0 loskainen ja vesisateinen ilta, kolea ja kylmä tuuli