Pääsiäinen ohitettu ja seuraava pysäkki kevät ♥

Noniin, alkaa olla pääsiäinen ohitse ja meni kyllä tänä vuonna aikalailla huomaamatta. Yhden suklaamunan söin, vaikka muuten toki herkuteltiin Miehenmörrin kanssa ihan kohtuullisesti ja kylliksi. Hyvä ruoka ja herkut voivat olla paljon muutakin kuin suklaamunia ja karkkipaukkuja.
     Lauantaina käytiin kävelemässä rantalenkillä ja ihmeen sitkeästi jäät kököttävät järvessä. Vapaana ei ollut kuin pieni poukama ihan niemen kärjestä - ja heti teki mieli uimaan! Aurinko paistoi ja vesi näytti niin lämpöiseltä, että olisi voinut kuvitella, että siihen vain olisi varovaisesti molskahtanut kuin linnunmaitoon... Totuus oli kuitenkin toinen. Vesi oli jäätävän kylmää ja muutaman metrin päässä kimmelsi vielä ihan kohtuullinen jääkerrostuma veden päällä. HRR!

Ja vesi oli hurjan alhaalla! Siitä, missä se syksyllä oli ennen jäitä, vedenpinta oli rannasta vajonnut melkein kolmisen metriä kauemmas. Toivottavasti samaa ilmiötä ei ole tapahtunut meidän kaivolle... Keväisin se on aina vähän siinä ja siinä, ettei painuta kaivon vedenpinnan kanssa ennätysalhaalle vaikka kesän mittaan kaivossa riittääkin vettä oikein hyvin.
     En minä kevätsateita niinkään kaipaa, mutta routa voisi sulaa ja tiristää muutaman tipan pohjavedeksi... Noyrä ehdotus, Luonto Emo, nöyrä ehdotus vain.

Kohtaamisia jäällä.

Lauantai-ilta vietettiin treffeillä, leffassa. Pitkästä aikaan oltiin Miehenmörrin kanssa leffatreffeillä ja tällä kertaa katsottiin elokuva nimeltä Life, vaikka yritinkin ympäripuhua Miestä katsomaan Kaunotarta ja Hirviötä... ♥ Life oli kuitenkin toinen vaihtoehto, joka yhdisti meitä. Avaruudessa tapahtuva seikkailu. Noh, ei niinkään seikkailua tällä kertaa, vaan pikemminkin henkiinjäämistaistelua. Lyhyesti leffan ideana oli se, että ryhmä astronautteja tuovat Marsista mukanaan siimaeliötä muistuttavan söpön pikku otuksen, saavat sen herätettyä henkiin ja kasvamaankin vähän, mutta sitten söpö pieni otus muuttuu vähemmän söpöksi, yliälykkääksi lihansyöjäksi, joka pistelee poskeensa milloin kenetkin ryhmän jäsenistä varsin ällöttävällä tavalla...
         Rutistelin Miehenmurrin kättä tämän tästä, kun elokuva säikäytti tai ällötti tai jännitti, ja loppujen lopuksi leffa päättyi juuri niin kuin ajattelinkin... Tulin siihen tulokseen, että alan olemaan pro-tasoa avaruusleffojen katsojana!

Sunnuntaina nautiskeltiin kevätkelistä paisti lämmön suhteen. Miehenmurrikka oli saanut itselleen yskän (varmaankin emännän kovan työtahdin ja työkomennusten takia) ja pidettiin lenkki lyhyenä ja kevyenä ettei tauti ainakaan menisi pidemmälle.
        Tarvottiin metsätietä ja katsoin samalla vähän tietä sillä silmällä, että olisiko sitä voinut jo juosta, mutta siellä oli höylätty tie jollain koneella niin kiviseksi ja epätasaiseksi etten halunnut mennä nyrjäyttelemään nilkkojani sinne.
        Tämmöinen "ihana" hakkuu-aukio kuitenkin reissultamme löydettiin! Melkein pystyin kuulemaan puiden itkun. Miten tämmöistä metsänhoitoa voi metsänhoidoksi edes sanoa? Onko se todella niin epätaloudellista napsia puita pikkuhiljaa sieltä ja täältä niin, että alueella kasvaisi koko ajan jotain? Tämä näky kaihersi sieluun ison aukon jo pelkästään ulkonäöllisesti - saati sitten luonnon näkökulmasta!

Isosta koivun kannosta (joka oli jätetty melkein parimetriseksi?!?) vuoti mahlaa paksuina virtoina, jotka olivat jäätyneet puun runkoon kuin sokerikuorrutus! Eipä se minun asiani ollut, kun ei ollut oma metsä kyseessä, mutta kyllä se tämmöiseen luonnonystävään jätti epämiellyttävän olon, kun tiesi miten kauan luonnolta kestää paikata tuollainen haava joka on tehty koneilla muutamassa tunnissa. Ne puut olivat kasvaneet monen monta vuosikymmentä ja ne oli nurin ja revittyinä muutamassa hetkessä.
        En ymmärrä.
        En nyt, en ehkä koskaan.
Tänään vietettiin Miehenmurrin viimeistä lomapäivää lepäillen. Yskä oli oikeastaan pysynyt ennallaan, ei parantunut mutta ei pahentunutkaan. Käytiin pieni keskustelu Juniorin puhelimen käytöstä, ettei tarvitse pientä miestä etsiä kissojen ja koirien kanssa pitkin kaupunkia, vaikka olisikin äiti-viikko. Juniorilla oli monena päivänä puhelin sammuksissa tai siihen ei muuten vastattu, eikä ollut mitään tietoa missä ja kenen kanssa kulloinkin oltiin. Puhuttiin Miehen kanssa, että pientä ryhtiliikettä pitää hakea, että se puhelin pysyisi auki ja mukana ja Juniori saataisiin kiinni olipa hän missä hyvänsä. Nyt pieni miehenalku saa kokeilla kaksi päivää miltä tuntuu olla ilman puhelinta ja koulun jälkeenkin tullaan suoraan läksyjen tekoon eikä jäädä kavereiden kanssa pyörimään kuin rusinat pullassa pitkin poikin!
        Kun iltasella soittelin Miehenmörrin kanssa, niin uhri oli ottanut rangaistuksensa vastaan osaansa tyytyen. Ei hyvin, mutta ei huonostikaan. Rangaistus alkaa huomenna ja kestää torstaihin. Jospa se jotain ajatusta synnyttäisi.

ENNEN

JÄLKEEN

En halunnut Miehenmurua rasittaa pihahommilla sen jälkeen kun se sai yskän, mutta itseäni poltteli kamalasti päästä pihahommiin ja puuhastelemaan, vaikka kylmää piteleekin eikä oikein mikään järkevä keväthomma onnistu.
         Tänä iltana, kun Mies lähti etsimään Junioria ja aloittamaan uutta arkiviikkoa ja eritoten työviikkoa, minä nappasin siimapäisen raivaussahani ja pistin vähän kivikkoa järjestykseen. Pääsin vasta alkuun, kun ilta oli niin pitkällä ja puitakin piti vielä kantaa sylikaupalla tupaan, mutta vähän kuitenkin pääsin höyryjä poistamaan ja riehumaan vähän kuivuneiden horsmien kanssa!
         Ensin tuli järjen ääni, jonka mielestä homma on ihan älytön ja turha.
         Sitten tuli se hullu raivaaja-puoli, joka vaan villitsi enemmän ja kuvitteli miten UPEA ja miten KOMEA se kesällä on, kun kivikonreuna kasvaa miehenkorkuista tarha-alpia tai väriminttua tai keskiössä jököttää timanttituija ♥
         Noh, saanpahan purkaa johonkin tätä kevätvimmaa, kun ei tämä huhtikuu näköjään annan mitään joustoa näihin lämpötiloihin. Tänäänkin oli hyvä jos mittari kiipesi edes vähän plussan puolelle. Näpit jäässä kun vain trimmerin käynnisti (hyvä kun edes käynnistyi!!).
        Iltasella kävin lämpimässä suihkussa ja istua rohjotin kirjan kera iltapalan kanssa.
        Torppa oli taas hiljainen ja hämärä. Vaikka Miehenmurri ei olekaan äänekästä lajia, niin silti se tuo oman olemassa olonsa taloon ja sitä kautta hiljaista äänettömyyttä. Yhteisen viikon jälkeen talo on pitkän aikaa omituisen hiljainen.
        Tänä yönä Miehenmuru saa kuitenkin todennäköisesti pitää oman tyynynsä oman päänsä alla, olin nimittäin kai napannut Miehen tyynyn viime yönä omakseni, kainaloon, ja Mies sai sen takaisin vain suurella viekkaudella ♥
         Varoitin Miestä aikoinani minun kleptomaanisesta luonteestani yöllä.
          Häntä on varoitettu.

P.S. Siivouspäivän suuri löydös. TV-tason alta löytyi "Tommi Mäkisen" ralliauto, joka kai ajautui sinne viimeksi kun leikittiin siskonpojan kanssa "Suurta autojen katastrofia" tuvan lattialla... Tämä selviytyi näköjään ehjänä, kun tajusi piiloutua ajoissa. Huh!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
sunnuntai 16.4.2017
335. juoksupäivä (120 viikkoa täynnä)
- 2103.7 km
- 5km suopohjien lenkki (28 min)
- jännitän vielä vähän kenkiä ja juoksu on vähän omituista, mutta koko ajan parempaa
- olin saanut KAMALAN kipeät kohdat reisien sivujen takaosaan ja hieroskelin niitä putkirullalla niin että melkein itku pääsi. Se kuitenkin auttoi jalkoja toimimaan ja tuntumaan paremmilta
- juoksu muuten tuntui jo melko hyvältä, vähän joku hiertää sukan ja kengän yhteistoiminnassa, mutta muuten ei tullut enää pohkeet kipeiksi sillä tavalla kuin ennen tai muutenkaan jalka ei kipuillut pahemmin
- hengästytti ja väsähdin kyllä tavallista nopeammin, mutta kaipa se kunto siitä paranee kunhan saisi vain kengät ja jalat synkkaan
- keli oli mukava, vähän kylmä, mutta ehkä se teki tiet sopivan koviksi eikä ollut kuraa ja löllöä
- +2, pilvipoutaa ja koleaa iltaa
- pitkästä aikaan semmoinen juoksu kuitenkin, mistä tuli melkein hyvä fiilis