Raivaajasielu vauhdissa

Meidän mummo oli raivaaja.
       Hän eli sillä, että sai nyhtää ja repiä uusia alueita pihamaalle ja siistiä vanhoja alueita uuteen uskoon.
      Minä olen samaa verta.
      Minä olen raivaaja, en niinkään hoitaja tai ylläpitäjä.
      Minä tarvitsen ryteikköjä ja pusikkoja ja heinittyneitä kohtia, että minä saan toteuttaa sitä luonteenomaista tekotapaa pihamaalla. Hyvinhoidettu piha on kunniaksi tekijälle, mutta raivaaja-luonteelle se käy tylsäksi ja yksitoikkoiseksi.
      Tänään sain toteuttaa raivaaja-viettiäni yhden kivikon verran. Aamusella kurkistelin silmäluomien alta, että miten kirkkaasti se kevätaurinko paistelee.
      Ei paistanut.
      No, ei toki ollut sateistakaan, mutta olin odottanut sellaista kauniin aurinkoista keliä aamusta asti. Poutaista oli ja suhteellisen lämmintäkin, mutta tuuli sen verran, ettei voinut ihan shortseihin vielä vaihtaa!
      Riisuin meidän kellarin katon pressuista ja tulipa taas mieleen se, että olisi aika kiva, jos kellarille saisi katon aikaiseksi. Jäisi jokasyksyinen pressujen levitys ja jokakeväinen pressujen poisto pois. Nytkin monen pressukerroksen alta löytyi kivat tunnelit, joita maahiiret olivat saaneet aikaiseksi. Yksi pitkä ja vilkas tapaus jopa näkyi luolastojen suulla ja joutui paniikkiin, kun joutuikin taivasalle yks kaks! Ei tiennyt mihin olisi mennyt, poloinen.
       Pitkän pinnan venytystä harjoittelin pressujen kokoontaittelussa, kun tuuli teki kujeitaan. Minä taitoin pressun kahtia, tuuli tempaisi sen auki ja tätä peliä sitten pidettiin tovi jos toinenkin kahden pressun kanssa... Emännältä hihat jo savusivat, kun olin samaa nurkkaa oikonut jo viidettä kertaa...

Kun olin saanut kellari-projektin päätökseen, piti välillä käydä tekemässä makaroonilaatikkoa ja syödä, en olisi muuten jaksanut aloittaa sitä virallista projektiani tälle päivälle. Makaroonilaatikko on minulle kyllä semmoinen ruoka, joka tekee hyvälle mielelle ja olon paremmaksi heti. Tänään tuli vielä jotenkin kamalan hyvää makaroonilaatikkoa vaikka ihan samalla tavalla tein kuin ennenkin - vai liekö johtunut nälästä...
      Vähän aikaa venyttelin vatsaa ruoan jälkeen ettei ihan pyrkisi syöty ruoka ylös kun ryhtyisin nyhtämään ja repimään heinää ja pensaikkoa kiviaidasta. Onnekseni löysin isän kätköistä bensaa sen verran, että sain raivaussahan käyntiin. Siimalla vetelin alkuun kuivat heinät pois ja sitten rupesin tekemään siistiä.
        Sitä vaihetta minä rakastan, kun homma alkaa kääntymään voiton puolelle. Alue on muuttunut täysin, saanut kasvojen kohotuksen tai tullut täysin tunnistamattomaksi lähtöpisteeseen verrattuna. Puutarhan muuttumisleikkiä parhaimmillaan!

Olisin oikeasti vielä halunnut viimeistellä raivaushommani sillä, että olisin saanut mättää kivien väliin mullat ja istuttaa muutamat perennat sinne koristamaan kesäistä kivikkoa, mutta eipä ollut vielä mikään perennapenkki siinä kunnossa, että olisi voinut kasveja jakaa tai saada osasia napattua. Tosin eipä ollut oikein multaakaan saatavilla, joten semmoinen pieni hifistely jäi tänään tekemättä.
     Iloinen ja onnellinen olin, että sain kivikosta niin siistin kuin sain. Tämä kohta nimittäin näkyy minun ikkunaani ja on ensimmäinen asia, mitä silmiin osuu, jos tulee ulos minun ovestani, joten olen ajatellut jo kauan, että tämän kohdan pitäisi olla arvoisessaan kunnossa.
      Ja ehkä suurin syy siistimpään ulkomuotoon on kuitenkin se, että koivujen alle on haudattu meidän koira ♥

Pyöreä saunan lämmitys toveri. Luulisin peipoksi... puoli kuuta kesään siis ♥

Ihastelin lopputulosta kintut kipeinä. Saappaat eivät ole parhaat mahdolliset kengät koko päiväisiksi kengiksi ja alaselän lihaksetkin saivat treeniä osakseen.
       Lämmitin ulkosaunan ja ajattelin, että nautiskelen kuumasta saunasta ja haudon lihakset ja jäsenet kuntoon. Läheisessä koivussa sirkuttelivat linnut ja yhden paksun peipon löysin koivun latvasta. Ihan kaikkia tuntomerkkejä en saanut, mutta luultavasti tämä on peippo... vai punarinta?
       Puoli kuuta peipposesta... kyllä se mieluummin peipponen oli!
       Jesss!
       Tänään oli semmoinen saunailta, jollaisia olen puoli vuotta odottanut. Aurinko paistoi viistosti vielä saunan kulmalle ja sain pukuhuoneessa pitää jo ovea auki. Sirkutusta, kevään tuoksua ja valoa! Rakastan sitä fiilistä, kun tulee ulkosaunan ovelle kuivattelemaan ja saa vastaansa kaiken sen kevään tuoksut ja äänet ♥ Pitkän ja pimeän talven jälkeen ollaankin taas siinä hetkessä, kun kaikki on juuri heräämässä uudestaan vihreyteen ja valoon!

 Aurinko laski hiljalleen metsän taakse ja kävelin hiljaisessa torpassa ja nautiskelin valojen kajosta. Tuli ihan ne kesäillat mieleen, kun menin vielä hetkeksi istumaan pihakeinuun ja nappasin saunan päälle kylmää juomista mukaan. Nurmi tuntui viileältä varpaiden alla ja iltalauluja laulavat linnut havahtuivat auringonlaskuun... Tällaiset hetket lataavat akkuja todella hyvin ja tehokkaasti! Pelkästään hiljaa oleminen ja ihan vaan oleminen. Kaiken valon ja ihanan kevään keskellä ♥

Iltasella juteltiin Miehenmurun kanssa puhelimessa. Rohjotin sohvalla olisi ollut ihan kiva puhua niin, että olisin nojaillut Miehenmurrikan lämpöistä kylkeä vasten ♥
         Tuuli humisi ulkona.
         Nykyään tuulee aika kovin ja aika usein...
         Ja minun tekee mieli kaakaota ♥