Emännän ensimmäiset simat pulloissa ♥

Pullotin tänään ihka ensimmäiset omat simani ♥
     Tein siman eilen ja tänään laitoin niihin pulloihin, joita kaapeista häthätää löytyi ja vein vähän viileämpään odottelemaan valmistumista ja maistiaisia! En tiedä, miksi minun siman tekemisen neitsytmatka meni näin pitkälle, mutta ei vain ole vappuna ollut semmoista fiilistä, että voisihan sitä simaa tehdä itsekin eikä aina juoda äidin tekemää.
      Tämä(kin) on varmasti juuri sitä oman elämän onnea, josta olen niin monesti näilläkin sivuilla kirjoittanut. Kun on vihdoin saanut elämäänsä parisuhteen ja sen tuoman perheen kanssa muutakin sisältöä kuin omissa liemissä lillumisen, niin ajattelee asioita vähän jo eri tavalla. Suuremmin ja paremmin ♥ Voisiko sanoa - aikuisemmin.

Simaa valmistumassa vapuksi...

Tämä viikko - viimeinen ennen työviikkojen alkua - ei ole ollut mikään maailman paras pihatöiden viimeistelyjen kannalta. Toisaalta, eipä ne koskaan niin valmiita olekaan, että jotenkin kuvittelisin saavani ne valmiiksi asti, mutta ainakin kevättöiden osalta alkaa olla perennojen siirtoa vaille valmista! Tällä viikolla en ole oikeastaan päässyt multahommiin vielä ollenkaan. Eilen muutaman metrin puhdistin Paraatipenkkiä juurista, mutta kovasti sekin oli vielä JÄÄSSÄ (!!!) ja nyt se on sitten litsumärkä kun viime yönäkin tuli räntää...
       Olen tehnyt sitten vähän muuta.
       Kuten sitä simaa ♥

Ihan vielä ei nurmi viherrä, mutta pieniä alkuja siihen suuntaan jo näkyy. Ne kohdat, mistä olen haravoinut ja haravoinut ja haravoinut vihertävät enemmän, mutta eiköhän toukokuu tuo mukanaan myös vihreyttä minun pihaani. Nyt se on vielä aika karun näköinen keltaisine nurmilaikkuineen..
       Olen odotellut myös sitä työ-inspiraatiota tulevaksi, mutta ei ainakaan vielä ole sellaista tullut. Pikemminkin yritän vain elää tätä viikkoa kuin ei ensi viikkoa olisikaan... En tiedä mikä lukko minussa nyt tänä keväänä on, kun pitäisi olla iki-onnellinen työstä ja vielä sellaisesta työstä, joka on sitä ominta!
       Nyt pitäisi harrastaa sitä itsetutkiskelua, johon olen saanut oivat vinkit Maaret Kalliolta! Sain nimittäin kirjan luettua ja kirjoitan siitä vielä oman postauksensa, mutta voin sanoa, että aika paljon sain ajattelemista ja oikeastaan harjoittelemistakin. Olen varsin keskeneräinen tuotos!

Eilen illalla kävin juoksemassa.
      Satoi kohmeaa vettä niskaan koko 7.2 km matkan ajan, mutta ihmeellisesti sade menetti merkityksensä kun pääsi siihen tilaan, että maailmassa oli vain minä, lenkkitossut ja lenkkipolku. Foot Balance pohjalliset ovat olleet kyllä hyvä ostos. Jalat ovat ihan toisentuntuiset kuin normaalisti eikä lenkin aikanakaan ne väsähdä samalla tavalla.
      Eilisiltana katsottiin Miehenmurrikan kanssa lenkin ja saunan jälkeen iltaleffaa ja yritin saada Miehen ajatuksia vähän pois arjen huolista. Taisin onnistua, sillä voin melkein veikata ettei Miehenmörri saisi viime iltaisen leffan juonta tiivistettyä mitenkään järkevästi, sillä Murri torkkui melkein koko leffan ajan minun kainalossa ♥
      Oli turvallista, että Mies oli niin lähellä ja vain minun.
      Ilta oli liian lyhyt, kun olisin halunnut jäädä siihen loppuelämäksi ♥
      Rakastan ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
339. juoksupäivä (122 vko alkaa)
- 2128.1 km
- 7.2 km kylälenkki (38min)
- kuten jo ajastakin näkee, ei mikään kamalan huono juoksu, vaikkakin oikean puoleinen lonkankoukistaja vähän ärhentelikin. Oikeastaan se ärhentelin jo ennen juoksua, mutta en vain tullut hierottua sitä kuntoon jo aikoinaan
- hengitys pysyi tasaisena ja hyvänä ja kostean sateinen ilma teki hyvää hengitysteille vaikka vähän kylmä olikin
- Foot Balance pohjalliset käytössä ja vaikka kenkä päästikin aikas helpolla (!!) vedet sukkaan niin pohjallinen oli kyllä aika mainio. Jalat eivät ole samalla tavalla kipeät ja palautumisessakaan ei ole niin paljoa "ongelmia" kun normijuoksun jälkeen
- ryhti kesti suhteellisen hyvin vaikka välillä "istahdinkin", yritin pitää askeleen kropan alla ja lyhentää vähän askellusta sinä samalla
- +6, sateinen ilta ja varsin kylmä keli lämpötilaa nähden, mutta silti tosi kiva juoksu ja pitkästä aikaa sellainen juoksu, mikä oikeasti tyhjensi pään. Ihana laji!