Tämä on pieni takaisku keväälle, mutta suuri isku minulle!!

Työpäivän aamu. Aurinko paistoi ja oli sininen taivas.
Työpäivän ilta. Lunta tupruttelee ja maassa on noin kolmen -  neljän sentin lumikerros.
Töyhtöhyypät kiroilevat, että koskaan tulivat takaisin Suomeen ja räkättirastaat komppaavat sitä kuoroa.
Pupu istuu hangessa ja sadattelee, että ehti juuri heittää valkean tarviturkin pois ja vaihtoi sen kesän ruskeuteen.
Emäntä ja isäntä lojuvat selkärangattomina sohvilla viltin alla, ärsyttää takatalvi, mutta ihan kiva vaan lojua lumen saartamina.
Emäntä tosin harkitsee pupujen ja töyhtöhyyppien majoittamista peräkammarin puolelle. Kolme jalkopäähän, kolme keskelle ja loput päätyyn.

Tuli takatalvi, mutta onneksi olen lukenut nyt Maaret Kalliota niin osaan suhtautua tähän(kin) takaiskuun omia tunteitani tutkiskellen. Tunnistan tämän tunteen turhautuneisuuden vivahteiseksi kiukuksi ja nyt odotan että se menee ohi.

P.S. Työpäivä sujui säpinän merkeissä. Johtuukohan se minusta, että aina kun minä olen suntiona niin on jotenkin erityisen säpinä-rikas päivä?! Selvisin kuitenkin, vaikka Miehenmurri näki parhaaksi, että käytiin apteekista ostamassa nopeasti vähän troppeja sen yskään ja Prisman grilli-tiskiltä kana ja ajettiin suorinta tietä kotiin ja ruokapöytään. Emäntä alkoi olla sen näköinen, että nälkä olisi vienyt voiton ellei ruokaa olisi mahaan saatu!
      Huomenna tämä torppa nukkuu pitkään.
      Vappumaisen pitkään ♥