Lippalakki ja keväisen pään ajatuksia

Heräsin tänään uneen, missä Miehenmuru kosi minua ♥
     Hymyilytti kun kurkistelin peiton alta ja uni oli loppunut kohtaan, missä minun vastaukseni oli ollut ilmiselvä ♥ Miehenmurulla oli ollut työpusakka päällä, sormus oli löytynyt rintataskusta ja kysymys esitettiin kauniiden runosäkeiden jälkeen kun olin tyhjentämässä tiskikonetta.
     Ihan paras uni pitkiin aikoihin ja aloitti päivän juuri niin hyvällä tavalla, että hymyilytti koko päivän ♥

Jäätaidetta vesisaavista nostetusta jääkiekosta

Pakkasyö ja kaikki paikat taas jäässä.
      Syvä huokaus.
       Minulla on tasan 11 päivää ennen kuin olen jälleen "orjatyövoimaa" hautausmaalla muutaman kuukauden ja en ole oikein päässyt istutushommiin tai perennapenkkien kimppuun vielä ollenkaan! Tänäänkin lapio kalahti umpijäiseen maahan, kun yritin kukkapenkin pohjia pehmitellä, joten menin hetkeksi tienlaitaa siistimään.
      Meidän tulo tien molemmin puolin on puita ja kivikko (onko se enää mikään yllätys?!?) ja olivat vähän vielä talviterässä, joten siistin tiensuun siihen kuntoon kun puutarhurin pihatien alku pitää olla. Seuranani minulla oli kamalan rohkea töyhtöhyyppä, joka ei pelännyt edes traktoria vaan antoi minun ajaa melkein pyrstösulkien päältä!

ENNEN

JÄLKEEN

Ihan kaikkia lehtiä en uskaltanut vielä kivikkokasvien päältä ottaa, jos vaikka kylmät yöt pahenevat niin saavat olla vielä hetken aikaa niiden suojana. Pelottaa jo nyt perennojen kanssa, että nouseeko minun kukkapenkeistäni yhtään ketään!
      Aurinko paistoi ja tuli ihan kuuma kun pyllysin selkä aurinkoon päin.
      Niin ja minulla oli tänään lippalakki päässä ensimmäistä kertaa tänä keväänä! HURRAA!
      Tuntui ihan hassulta, vaikka kovasti mieluinen hattu minulle muuten, mutta talven pipokauden jälkeen tuntui että äänetkin kuuluivat paremmin kuin pipon alta ♥

ENNEN

JÄLKEEN

Tein tänään muutenkin sellaisia pieniä "paikkauksia" sekä pihamaalla, että 'Marjapoukamassa' eli mansikka/mustikkamaan kupeella. Mustikat toisaalta lähtevät siitä kulmauksesta heti kun saan lapion upotettua maahan niin, että saan ne irti, mutta mansikkamaata taidan pitää vielä hetken siellä. Pitäisi vaan sitäkin vähän uudistaa ja muokata paremmaksi. On niin koivujen alla, että ei oikein kypsy ja koivut vievät kaikki voimat.
        Kaivelin Paraatipenkin kohdalle jo vähän pensaiden paikkoja, joihin olisi tarkoitus istuttaa näyttävät pensaat ja tehdä kulmauksesta komea katseltava! Perennoja pitää kyllä löytyä aikamoinen rivi uuden kukkapenkin täytteeksi enkä vielä edes tiedä, että mistä minä niitä niin paljoa löydän! Omat perennapenkit eivät ihan taida riittää, vaikka kuinka jakaisi!
         Raivaajan ongelma.
         Aina sama juttu.

 Tänään kun siistin tienlaidan vuorenkilpiä, sieltä irtosi yksi onneton. Jäi kirjaimellisesti vetäjän käteen ja se piti saada äkkiä maahan. En keksinyt muuta paikkaa vaan vein sen Paraatikukkapenkin ensimmäiseksi istutetuksi kasviyksilöksi. Vähän orvon näköinenhän se on pitkän penkin ainokaisena eikä edes niin kovin hyvinvoivan näköisenä, mutta olkoon nyt siinä hetken aikaa. Siihen se ei kuitenkaan jää. En halua vuorenkilpiä siihen penkkiin!

Löydätkö vihreää tästä kuvasta??

Äiti ja isä tulivat nauttimaan maaseudun keväästä loppuviikoksi. Viimeksi taisivat olla melkein neljä viikkoa sitten ja paikat olivat vähän muuttuneet. Toivottavasti ainakin siistiytyneet, kun olen yrittänyt olla ahkera pihamaan osalta.
      Alkuillasta kun laitoin saunan päälle ja seisoskelin kulottuneen maiseman keskellä ajattelin, että tämä on ensimmäinen kevät, kun minulla ei ole minkäänlaista paloa työmaalle. Usein tähän aikaan keväästä olen jo miettinyt mitä tehdään työmaalla ensiksi ja miten saan homman taas pyörimään niin, ettei tule kiire ja tekeminen on mielekästä. Tänä keväänä sitä oloa ei ole tullut. En ihmettele, mutta olen vähän huolissani.
        Entä jos sitä oloa ei tule koko kesänä?
        Vaikka minulla onkin tämän kesän teemana "Ihana ja kaunis Oma Piha", niin olisihan se ihan kiva, jos työmaallakin olikin jonkinmoista tekemisen meininkiä. Edes jostain innostuisin sielläkin. Nyt vaan tuntuu, että teen töitä jälleen kuin haamu. Kelpaa kunhan en aiheuta ongelmia ja sitten kiitetään potkaisemalla turvakengän jälki persauksiin syksyllä. Kiitti kun kävit!
         En ole varma onko tämä uusi tietoisuus parempi olotila kuin se lapsellinen toiveikkuus joka minulla oli kymmenen vuotta siitä, että työmaalla tajuttaisiin vielä joskus arvostaa sitä työtä mitä minä ja moni muu kesän aikana siellä tekee. Enää en ajattele niin. Ei sieltä arvostusta tule muuta kuin itseltään. Kunhan vain jaksaisin sanoa kiitokseni ja tyytyväisyyteni omille tytöilleni usein ja kunnolla!

Tänään istuin ulkosaunan kuumuudessa kauan ja katselin ikkunasta lentäviä ja kirkuvia töyhtöhyyppiä. Niitä on paljon! Ja varmaan lisääntymään päin. Oli mukava kävellä saunalta talolle kun ilta-aurinko paistoi selkään, illan viileys tuntui jaloissa ja naamassa hehkui vielä päivän auringon pilkut. Onneksi kevät ja kesä ovat vielä edessä. Jotenkin tuntuu siltä, ettei tahtoisi ainoankaan hetken lipsahtavan sormien läpi.

Huomenna minut on "palkattu" rengiksi isän puutyömaalle. Pyörittelen puita ja peukaloita ♥
       Puheltiin Miehenmurun kanssa iltasella ja tuli ikävä. Miehenmuru yski edelleen ja ääni oli kuin yöradion juontajalla. Olisin halunnut, että Miehenmuru olisi kömpinyt tuhisemaan yskänsä kanssa minun viereeni. Nyt piti vain toivotella hyviä öitä ja toivoa, että ensi yönä näkisin jatko-osan viime yön kosintaan.
        Olisikohan sitten sen lapsen vuoro? ♥