En-tehnyt-mitään- lauantai

Aurinkoinen päivä enkä tehnyt oikein mitään.
       Laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään ja käyskentelin vähän pihamaata tutkaillen, mutta kun lapio ei uponnut vieläkään sen enempää maahan kuin kärjen verran niin alkoi ottamaan aivoon ja jätin homman kokonaan ensi viikolle!
       Suututtavaa.
       Käytiin isän kanssa kävelemässä metsätiellä ja ihmeteltiin kevään tekosia. Enemmän kuin ruman aukkohakkuun jälkeä isää ihmetytti se, että ojankaltaalla oli koivupinoja, kun isän mielestä siinä kohden piti olla kuusikko metsää... Merkillistä.
       Poistulomatkalla tuli naapurin isännyys vastaan ja kysyi oltiinko nähty hirviä. Oli kuulemma nähnyt yhtenä iltana kuusi ja toisella puolella kylää oli ollut 9 hirven lauma. Sanoin, että kalkatettiin isän kanssa niin että hirvet lähtivät käpälämäkeen jo hyvissä ajoin, jos sattuivat jossain lähellä olemaan. Isäntä murahti ja sanoi, että kyläukot olivat muka paikantaneet karhunkin näihin metsiin. Olivat löytäneet läjän, joka ei voinut kuulua muulle kuin karhulle. Minä vähän epäilen kylänukkojen vainua. Viimeeksi ne puhui totena susihavaintoaan ja jäljet olivat naapurin sekarotuisen naaraskoiran...
        Anteeksi pieni epäilykseni, kylänmiehet. Perun ajatukseni, kun saatte todistettavampaa aineistoa.

Ensimmäiset leskenlehdet pilkistelivät lämpöisellä puolella ojien pientareita. Voi miten onnelliseksi tulin! Jos leskenlehdet uskovat kevääseen tuolla voimalla, miksi minä epäilisin! Jos pienet kukat puskevat keltaiset kukkansa kohti auringon lämpöä uskoen, että kohta se voittaa nämä pakkasyöt ja räntäsateet, nin sitten uskon minäkin!
      Iltasella lämmitin saunaa ja perhonen lenteli vastaan. Ensimmäinen oman pihan perhonen. Virallisesti ekan perhosen näin jo eilen, mutta se tuli vastaan kun ajoin autoa ja taisi lentää renkaan alle... Tänään näin sitten perhosen joka ei kuollut kun kohtasi minut.

Juoksin tänään ensimmäisetä kertaa Foot Balance-pohjallisilla ja ensitunnelmat olivat että onpas jalka napakasti kengässä. Juostessa vähän aikaa meni kun jalka tottui siihen, ettei enää päässytkään vinksahtamaan omille teille vaan pohjallinen suoristi jalan asentoa heti ensi askeleista lähtien.
       Jalka käytti eri lihaksia ja pohjallinen "väänsi" jalkaa selvästi suoremmaksi jokaisen askeleen myötä. Eri kohdat tulivat jaloista kipeäksi eritysesti pohkeen sisäpuolen reuna, jota en väärällä askelluksella kai ollut käyttänyt oikein ollenkaan.
        Toinen huomio heti ensi lenkillä oli, että pakarat ja takareidet saivat enemmän töitä ja löysin niiden tehot paremmin. Olin tyytyväinen tähän muutokseen todella!
         Kolmas asia tuli sitten tässä iltasella, muutama tunti lenkin jälkeen. Huomasin, että samanlaista palautumisen tunnetta ei lihaksissa ollut kuin aikaisemmin. Tai siis lihakset tuntuivat paremmilta eikä ollut sellaista paineen tunnetta tai liikuttelun pakkoa kuin joinakin kertoina lenkin jälkeen on.
        Ensimmäisen kerran arvosana pohjallisille on hyvä, mutta en sano vielä virallista kantaani ennen kuin olen muutaman viikon niiden kanssa juossut. Olisihan se ihanaa, jos juoksu alkaisi kulkea ja saisin vielä jalatkin suoraan!
         Miehenmurri sai minut taas iltasella hyvälle tuulelle ja sain taas ainakin viisi naururyppyä naamaan ♥ Se on ihana!
         Vaikka joskus aikoinaan tuntui, että olen vain typerä kun rakastan vuosikausia ihmistä , joka ei rakasta minua, niin nyt tajuan, että ne vuodet - kipeätkin vuodet - tekivät meidän rakkaudesta tämän mitä se nyt on. Vahvaa, oikeaa ja ihanaa ♥ Molemmat ovat tässä ja nyt, varmoja itsestä ja varmoja toisesta. Rakastaen ja arvostaen sitä rakkautta joka vei vuosien yli ja pysyi vahvana ja läsnä ♥
         Olen niin onnellinen omasta puolisostani, hänen persoonastaan ja siitä, mitä Mies minun elämääni tuo. Olen kiitollinen siitä rakkaudesta, jota saadaan toistemme kanssa jakaa ja myös niistä hetkistä, kun kaikki ei ole ihan niin vaaleanpunaista tai helppoa.
       

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
338.juoksupäivä (121 vkoa täynnä)
- 2120.9 km
- 5.8 km kylätie oikopolulla (34 min)
- ENSIMMÄINEN FOOT BALANCE POHJALLISTEN LENKKI
- alkuun tuntui kuin olisi ollut tonnin puntit jaloissa, jalat eivät osanneet ottaa askeleen askelta uusilla tuetuilla kengillä, mutta kun lihakset vähän lämpesivät ja askeleet löytyivät, tuntuivat kengät ja pohjalliset vain hyviltä
- lihaksista kävi eri kohtiin: pohkeiden sisäsyrjiin erityisesti eli varmaan juuri niihin lihaksiin, jotka oikaisevat jalan ryhtiä. Muuten jalat eivät oikeastaan väsyneet juuri lainkaan, energiaa puuttui muuten
- hengitys ok
- ryhtikin kesti suhteellisen hyvin, mutta sitäkin piti hakea vähän uudelleen kun jalat olivat eri asennossa
- kiva keli juosta, vaikka polut olivatkin paikkapaikoin vähän märkiä, kuraisia ja vesilammikoiden peitossa
- +6, ilta-aurinkoinen keli ja mukavan viileä juoksukeliksi
- ihanaa kun voi taas vaan juosta ja nauttia siitä eikä tarvitse pelätä tai jännittää että johonkin koskee!