Näin tänään tämän kevään keikistelijän ensimmäistä kertaa, vaikka pihaan piipahtanut naapurin emäntä sanoikin, että johan västäräkki on heidän pihalla pomppinut jo viikon... Niinpä niin, aina pitää panna paremmaksi.
Raivasin kivikkoa ja västäräkki-viitoset tulivat tiluksia tarkastamaan. Voi miten ihanasti muljahti rinnassa ♥ Jos västäräkki uskoo, että kevät tulee, uskon minäkin!
Olin tänään KOKO päivän pihamaalla auringossa ♥ ja sen kyllä huomaa nyt iltasella naamataulusta. Olen saanut aurinkoa, joten vanhana olen ryppyinen ja iho on huonossa kunnossa, kun nuorena en tajua suojata sitä mitenkään. Onneksi Miehenmuru on luvannut katsella minua vielä sittenkin kun minulla on naamassa enemmän ryppyjä kuin suoraa ihoa!
Aurinko paistoi tosiaan koko päivän ja välillä piti ottaa fleece takin alta pois kun oikein huiskin haravan kanssa. Nautin joka minuutista ja tuntui, että päivä loppui jotenkin kesken, kun piti alkaa jo suunnittelemaan iltalenkkiä ja saunan lämmitystä.
Toisen kivikonkin selvitin vielä, vaikka vähän B-luokan versio siitä taisi tulla kun paukut olivat menneet jo tuohon isompaan kivikkoon. Vielä pitäisi siistiä "mansikkamaan" poukama, siellä oli käpyjä ja oksia aika tavalla!
 |
| ENNEN |
 |
| JÄLKEEN. |
Kyllä minä en ole mikään siistin pihan hoitaja. Tarvitsen näitä raivauspisteitä joka vuosi, että pysyn järjissäni. Jos nytkin pitäisi vain hoidella vanhoja penkkejä ja tehdä pienen pieniä huoltotoimenpiteitä jäisille penkeillä niin ratkeaisin liitoksistani!
Minun TÄYTYY päästä repimään ja raastamaan, tekemään siistiä ryteiköistä!
Olen todellakin raivaaja, en ylläpitäjä!
Jalat tuntuivat hyviltä, kengät tuntuivat hyviltä ja juoksu muutenkin oli PITKÄSTÄ AIKAA hyvää ja nautittavaa. Tuli hyvä olo ja helpottunut olo ja jotenkin semmoinen vitsiläinen-mikä-mimmi-olo, että jaksoin olla sitkeä ja puurtaa jalkojen ja lihasten kanssa koko kevään. Toivottavasti se työ alkaa kantamaan hedelmää tästä eteen päin ja saisi ehjän juoksukesän ♥
Lueskelin uudesta Fit-lehdestä aamusella, että mikä se juoksussa kiehtoo nykyään niin monia ihmisiä sukupuoleen ja ikään katsomatta. Minä en alkanut juosta sen takia, että se olisi ollut jotenkin trendikästä. Minä aloitin juoksemiseni pelkästään sen takia, että kyllästyin haaveilemaan siitä. Olin aina haaveillut juoksevani. Että voisin vetäistä tossut jalkaan ja lähteä juoksemaan, vapaana mukana tuulen. Yhtenä syksynä sitten päätin lakata haaveilemasta ja toteuttaa välillä haaveitani.
Nyt kaksi ja puoli vuotta sen päätöksen jälkeen voin sanoa, että se oli elämäni tärkeimpiä ratkaisuja ja onneksi ymmärsin sen tehdä ja toteuttaa. Juoksu on antanut minulle niin paljon! Ei pelkästään kuntoa ja jaksamista ja iloa, mutta myös ymmärrystä omaa kehoa ja omaa itseään kohtaan. Sitkeyttä, rajojen ylityksiä ja kasvua ihmisenä ja naisena luottamaan siihen mikä olen ja mistä tulen ja mihin olen matkalla.
Lisäksi juostessa olen purkanut paljon sellaisia tunteita, jotka muuten olisin lukinnut johonkin sisälle mätänemään. Nyt olen tallannut ne pitkin juoksupolkuja!
Minun laji. Ehdottomasti ♥
Lämmitin ulkosaunan ja voin kyllä sanoa, että kun istuin pukuhuoneessa ja hieroskelin saunan jälkeen rentouttavaa jalkarasvaa juoksujalkoihini, niin olo oli todella uupunut - hyvällä tavalla! Tämmöisiä päiviä lisää kiitos, puutarhuri tahtoo puurtaa! ♥
Miehenmurun kanssa soiteltiin iltasella. Sillä oli edelleen ääni maassa ja yskä ei vain ota talttuakseen. Olisi tehnyt mieli napata se siihen viltin alle, juottaa teetä tai kaakaota, kaataa vähän yskänlääkettä kurkkuun ja solmia se siistiksi paketiksi petiin ja kuunnella kun toinen nukkuisi sikeää unta vieressä kun minä lukisin.
Yhteisten viikkojen jälkeen ikävä on kova ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
336. juoksupäivä (121 viikko)
- 2108, 9 km
- 5.2 km metsätielenkki (28 min)
- juoksu alkoi heti alusta asti luistamaan hyvin eikä jaloissakaan suuremmin tuntunut ei kengät eikä lihaskipuilua. Vähän epätasainen tie teki haastetta polvi ja nilkka vakaudella, mutta ehkä se tekee ihan vaan hyvää
- hengitys toimi hyvin eikä oikeastaan edes hengästyttänyt
- ryhti kesti ja kokeilin tänään taas uutta ryhtiä ja ojennusta
- lueskelin varvastyönnön ohjeistusta, että painopiste pitäisi olla ison varpaan ja seuraavan varpaan välissä kun työntö on ns. kokonainen. Tänään yritin tutkailla omaa varvastyöntöä ja vinkki auttoi kyllä paljon löytämään oikean kohdan
- hartioista lähtevä käsien liike on vielä hakusessa, unohdan kädet
- ja unohdan pakarat...
- +5, ihana aurinkoinen ilta, edelleen vähän viileä ilma, mutta ei tarvinnut enää suun eteen suojaa kuitenkaan, eh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti