Puupääpöllejä ja savukalaa

Tällaiselta tuntuu varmaan puupäästä. Korvat, nenä ja silmät täynnä puupurua!
        Tehtiin tänään puupino pieniksi pölleiksi kahteen pekkaan isän kanssa. Kaksi sahaa soi ja laulu raikoi! Kieriteltiin pöllit teloille, tehtiin merkit noin puolen metrin välein ja sitten kahdella sahalla sahattiin puiden eri päistä. Homma joutui ja purua syntyi.
         Yritin isää saada pitämään sahaa vähän ergonomisemmin, kun sitten iltasella on valitellut selkäänsä, kun pitää sahaa pelkästään selällä eikä käytä oikeastaan mitään lihaksia apuna. Parin kilon sahaa kun roikottaa pelkästään selän voimin niin en ihmettele, että vähän on jumissa!
          Saarnani upposivat yhtä hyvin kuin puupalikka betoniseinään.
          Ainakin yritin.
          Minä huomasin, että omat selkälihakseni ovat parantuneet siitä mitä ne olivat. Eivät tosin ole vielä semmoiset, että pääsisi selkälihaksilla kehumaan, mutta ainakaan tänään ei ollut ongelmaa kannatella sahaa selkälihasten ja korsettilihasten kanssa. Hurraa!

Kasan alimmat tukipuu olivat tiukasti vielä maassa jäässä, joten niitä ei saatu sahatuksi, mutta muuten saatiin kasa pieniksi. Keräsin talteen ensin kuorijämät, joista teen ihanaa katetta, ja sitten haravoin vielä purut ja sekavaisen kateaineksen. Olen vähän tämmöinen keräilijä ja käytän puun aika tarkkaan. Purua myöten.

Tällaisia pöllejä kun kyykkäsi ylös monen kymmentä kertaa niin ei tarvinnut illalla miettiä pakara tai reisijumppaa enää!

Sain ainakin isän tyytyväiseksi kun puuprojekti tältä osin meni niin sujuvasti ja nopeasti. Kivahan oli vaihteeksi heilua moottorisahan kanssa ja huomata, ettei opittu taito mihinkään katoa. Pientä ruostumista oli alkuun, mutta kun vauhtiin pääsi niin niin isot kuin pienetkin puut pyörähtelivät juuri sinne minne tahdoinkin!
         Isä on kyllä minun kanssani ollut mahtava juuri sen takia, että se on tyrkännyt sahat käteen ja lähtenyt opettamaan puunkaatoa ja puun käsittelyä eikä välittänyt siitä, etten ollut tavanomainen poika. Hyvin saha pysyy naisenkin kädessä!
         Iltasella jäi sitten vielä vähän aikaa taimille.
         Minun tomaatin alut ovat puskeneet mullan pinnalle ja tänään piti vähän lisätä multaa ettei niistä tule kamalan honteloita. Äiti laitto omat samettikukkansa itämään ja jätti ne tuonne grillimajan/kasvihuoneen puolelle, vaikka se on näillä yöpakkasilla varsin kylmä. Minä en uskalla tomaattejani sinne vielä viedä... Kunhan vahvistuvat vähän.

Aika pieniltä ne taas näyttävät, mutta niin komeat pensaat niistä viimekin vuonna tuli, että toivo elää siitä, että ne vielä vahvistuvat.
        Ensi kuun alussa kylvän sitten kesäkurpitsan ja kurkun siemenet. Kokeilen ensimmäistä kertaa oman kasvimaa urani aikana taimella olevia kurkun taimia, että miten ne kestävät ja kukkivatko ja tekevätkö satoa aikaisemmin... Jännittävää!

Äidin samettikukat. Hyvin pienimuotoisesti tänä vuonna.

Ruuaksi tehtiin tänään savulohta - omassa savustuspöntössä tai kiukaassa, miten kukin sen haluaa nimetä! Äiti ja isä vähän vastustivat ja selittivät jotain vaivalloisuudesta, mutta pidin pintani ja kala maistui taivaallisen hyvältä. Syödään melko harvoin savukalaa, vaikka onkin oma savustusuuni, mutta sitä paremmalta se maistuu kun harvoin syö.

Nahkapuoli savustui rapeaksi....

... ja lihapuoli sai mukavan rusketuksen. NAMSKIS!

Söin varmaan puolet koko kalasta ja illan juoksulenkkiä piti vähän aikaa vartoa ettei kala venyttelisi suolenmutkissa kun juoksentelisin.
        Juoksu meni hyvin ja oli ihanaa kun sai oikeasti taas nauttia juoksusta vähän samaan tyyliin kuin ennen vanhaan. Juoksentelin sinne ja tänne ja puikahtelin milloin millekin polulle. Tuntui hyvältä sekä kropassa että mielessä! ♥
       Se vinkki varvastyönnön onnistumisesta ja sen sijoittamisesta "oikeaan" kohtaan jalkapohjassa (siis isovarpaan ja seuraavan varpaan väliin) toimii minulla hyvin. Huomaan, että laiskat pakarat saavat siitä vähän stimulaatiota ja ylämäissä käytän takaosaakin (takareisi+pakarat) jo enemmän kuin ennen. Ainut huono puoli varvastyönnön oikeassa paikassa on, että vasemman jalan isovarvas kuluu nyt erikohdasta eli kohta minun varpaani on kovettunut koppuraksi, kun entiset kovettumat ovat varpaan toisella puolella...
         Viikonloppuna on kyllä muutenkin jälleen oman kaunistautumisen hetki, kun hoidan jalat ja naaman ja kädet kuntoon ♥ Huomenna käyn kampaajalla vetäsemässä keväthiukset ja siitä se itsensä hemmottelu alkaa!
          Huomenna mennään Miehenmurun ja Juniorin kanssa vähän viettämään laatuaikaa... Katsotaan nyt mitä keksitään! ♥

P.S. Juuri kun olin postaamassa tämän päivän tuotostani, meni meiltä sähköt. Tuvan puolelta kuului pilkkopimeästä isän ääni, joka kysyi miksi sammutin niiltä valot! Heh! 
       Nyt ollaan oltu pimeässä otsalamput otsilla jo puolisen tuntia ja ulkona sataa lunta ja tuulee. Alkuillasta tuuli vielä kovempaakin ja nyt sitten tämmöisellä puhaltelulla meni sähköt! En ymmärrä.
       Onneksi voin lukea!
       Luoja palkitkoon otsalampun keksijää ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
337. juoksupäivä (121 vko)
-2115.1 km
- 6.2km   Tappavan mäen lenkki (35min)
- juoksin tasaista vauhtia alusta loppuun ja juoksu tuntui jälleen hyvältä ja sellaiselta kuin se joskus parhaimmillaan ennen oli. Mikä helpotus onkaan, että pystyn kaikesta tästä kevään zompailuista huolimatta juoksemaan vielä näin!
- hengitys oli tasaista, jalat toimivat hyvin eikä lihaksissa liiemmin väsymystä huomannut
- varvastyöntö sujuu nyt paremmin, tosin vasemman jalan isovarpaaseen taitaa tulla hiertymä kun työnnän nyt uudella kohtaa varpaasta
- ryhti pysyi hyvin ja vatsalihaksetkin olivat mukana koko matkan
- askellus on koko ajan parempi, vaikka edelleen taidan ottaa liian pitkiä askeleita...
- +5 tuulinen ja vähän kolea keli, ihan kiva juosta kuitenkin kuivilla teillä ♥
- ihana laji!