Sadetta, sadetta, sadetta joulukuun iloksi...

Tämä ei ole enää hauskaa!
         Neljä päivää joulukuusta on jo tuhlattu ja melkein sen neljä päivää on taivas työntänyt vettä. Vettä! Ihan kuin ei nyt voisi jo vesi muuttua lumeksi atmosfääreissä! Viikon alussa toivoin hartaasti, että edes Itsenäisyyspäiväksi Suomi saisi valkovaipan ylleen, mutta ei näytä hartaustoive paljoa auttavan!
         Kävin aamupäivästä lenkillä ja olen enää yhden juoksukerran päässä siitä etapista, että olen juossut 52 viikkoa eli yhden kokonaisen vuoden. Mielenkiintoinen vuosi, juoksun puoleen siis ja erityisesti voitto itselle, kun minä luulin, että jos kuukauden pystyn juoksemaan niin hyvä sekin. Seuraavalle vuodelle onkin tavoitteet sitten jo valmiina: enemmän kestävyyttä ja nopeutta. Pienin askelin suuriin voittoihin!

Joulukalenteri ja kaatosade ikkunan takana. Tätä se joulu taas on...

Ruuan jälkeen nappasin imurin käteen ja siivosin huushollin jälleen viikonloppu kuntoon. Ei tarvitse enää lauantaina sitten moppia heilutella vaan saadaan kerrankin olla ihan vaan möllötellen ja nautiskella sitten sunnuntaina itsenäisestä Suomesta.
     Minulla alkaa joulukirjoiksi säästetyt romaanit vähentyä uhkaavasti. Sain luettua Jojo Moyesin toisen kirjan, josta teen pienen jutun vähän myöhemmin. Täytynee kai vielä käväistä kirjakaupassa tai antikvariaatissa vähän ihmettelemässä, jospa sais kivasti jotain halpaa ja hyvää luettavaa vielä joulupyhiksi. Ihania kirjoja!

Jouluista hämyä tuvassa imurin jälkeen.

Mitään suuren suuria jouluvalmisteluita en ole vielä korttien lisäksi saanut aikaiseksi, mutta onneksi on vielä aikaakin. Porkkanalaatikon aion tehdä hyvissä ajoin pakkaseen, mutta piparit leivon varmaan vasta parin viikon päästä... tai mistä sitä tietää, milloin minä siihenkin puuhaan innostun ♥ Lahjat pitänee ostaa kuitenkin ensi viikolla, ne loput, ne paketoitavat. Ah, ihanaa tämä joulun aika!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
149. juoksupäivä (52 vko) 950 km
- 7.2 km kylälenkki (43min)
- juoksu kulki ihan hyvin, sillälailla normivauhtia ja tasaisesti, pikkasen olisi tietysti jalat voineet vikkelämmätkin olla, mutta ajattelin ottaa tänään ihan vaan huvin kannalta ja juoksennella normaalisti normaalin lenkin
- loppumatkasta pistoksia tuntui vatsan alueella, navan kohdalla ?? vähän kummallinen kramppi paikka, mutta kai siellä joku mustikka pyöri sitten vielä suolen mutkissa..
- ryhtiä kokeilin siirrellä taas paremmaksi, lantiota ylös (en edelleenkään tajua mitä se noin käytännössä tarkoittaa) ja ryhtiä suoremmaksi, mutta vähän lösähtänyt ryhti taisi loppumatkasta olla. Vatsalihaksienkin pitäisi olla ihan ok kunnossa kohta
- keli oli epämukava, pitkät sateet oli tehny kylätien kuraiseksi ja piti väistellä lammikoita, kostea ja tuulinen
- hyvä lenkki muuten ja hyvä olo oli kyllä taas jälkeenpäin! Jes!