Luonnonilmiö nimeltä aurinko

Heräsin tänään sellaiseen aamuun, missä paistoi aurinko!
        Ei ole nimittäin ollut mitenkään kamalan tuttu vieras näinä päivinä - vai pitäisikö sanoa viikkoina. Olipas ihana hakea posti kun maa oli vielä yön jäljiltä kova ja nurmikon reunassa näkyi vähän valkeaa hyhmää. Taisihan tuo lämpömittarikin olla vielä pakkasen puolella tai ainakin nollassa, sen verran poskipäitä nipisteli.
        Miten kovasti tämmöinen päivä piristi ja teki iloiseksi, vaikka lumi vielä puuttuikin tästä täydellisyydestä. Mutta jos nyt edes tämmöisiä pakkaspäiviä saisi niin olisihan sekin jo jotain... Noh, huomiseksi se taisi jo luvata kovaa sadetta eli tämän päivän ihanuus taisi olla pikemminkin tämmöinen kokeilu.

Ostin eilen piparkakkutaikinat, mutta niitäkin piti oikein metsästää, kun kaikki oli myyty sieltä, mistä minä viikon ruokani kävin hankkimassa. Onneksi toisesta kaupasta sain. Ostin nyt sen verran, että saa hyvällä omalla tunnolla sitten syödäkin ♥ nam!
         Kävin tänään aamupäivästä lenkillä osaksi sen takia, kun keli oli näin ihana ja toisekseen sen takia, että iltalenkki ei kamalasti houkutellut tälle päivälle, en tiedä miksi. Juoksu kulki ihan hyvin, vaikka välillä meinasi vilu pyyhkiä läpi kun tänään on edelleen tuullut aika kovin. Onneksi tuo taitaa nyt iltaa kohden jo vihdoin viimein helpottaa. Jalat tuntuivat suht hyviltä, vaikka vähän on lihakset kipeinä jumpasta ja viikonlopun juoksuista. Näin lenkillä kaksi hirveäkin taas. Olivat pellolla laiduntamassa ja olisi kai pitänyt pysähtyä ihailemaan, mutta kun oli niin hyvä meno jaloissa, että en malttanut, joten hirvetkin ottivat jalat alle ja loikkivat metsän puolelle. On ne aika komeita eläimiä pitkine koipineen!

Naapurin emännyys kävi "sotkemassa minun päivätöitäni". Naureskelin ja sanoin, että ei näitä töitä oikein voi sotkea, kun juuri olin ehtinyt syödä, täyttää tiskikoneen ja istahtaa halkolaatikon päälle selkää lämmittelemään uunin kylkeä vasten.
       Tämä oli taas niitä päiviä, joista haaveilin silloin kun remontti oli pahiten kesken. Hiljainen, rauhallinen ja hämärä. Ei mihinkään kiire tai hoppu eikä kukaan häiritsemässä - ainakaan niin kauaa, että siitä ehtisi riesa tulla!
         Mutta ei tämä nyt joulukuulta tunnu. Maisema oli tänäänkin kaunis, auringon kultaama, mutta ei tätä nyt joulukuuksi oikein miellä, kun kotipelto on sängellä ja nurmi vihertää. Saadaankohan me lunta tänne ollenkaan jouluksi, kysyy huolestunut joulumieli?


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
151. juoksupäivä (1v 1vko alkaa)
- 965,2 km
- n. 7km metsätielenkki (40 min)
- juoksu kulki ihan hyvin, kunhan jalat vähän lämpenivät. Ei krampannut eikä pistänyt pahemmin
- hengityskin toimi melko moitteettomasti
- ryhdin yritin pitää mahdollisimman hyvänä koko matkan, mutta loppumatkasta piti itseään vähän jo muistutttaa siitä, kun meinasi lösähtää. 
- askeleen yritin pitää lyhyenä, tehokkaana ja nopeana ja tietyn matkaa juoksinkin jo siihen malliin, että se tuntui lennokkaalta ja hyvältä, mutta syystä tai toisesta se tilanne ei pysynyt koko aikaa
- keli oli ihana! Aurinko paistoi, oli pikku pakkanen ja tiet kovia
- olo oli hyvä juoksun jälkeen ja olin JÄLLEEN onnellinen siitä että lähdin juoksemaan!