Piirakkataivas

Nukkua köllöttelin aamusta kun maailma näytti taas niin pimeältä eikä luntakaan vielä ollut maassa. Otin siis kaiken irti lauantaista ja pehmoisesta, unentuoksuisesta tyynystä ja peitosta.
       Olin luvannut auttaa äitiä karjalanpiirakoiden teossa ja tein aamusta kuoritaikinan jääkaappiin odottelemaan iltapäivää ja sitä, että uuni vapautuu ruuan paistosta piirakoiden paistoon. Tein kaksi taikinaa ja vaikka oli sama ohje ja samat aineet niin taikinoista tuli täysin erilaisia... merkillisyyttä leivonnassa!
         Ennen ruokaa laitettiin isän kanssa puolestaan traktoriin ketjut. Eletään melkein puoltaväliä joulukuusta, joten minusta on jo aika laittaa ketjut... kyllä ne kinokset vielä tulevat, hyvässä lykyssä jo ensi viikolla! Ainakin pakkasia on luvattu tulevaksi. Tällä kertaa ketjut menivät päälle ilman suurempia ponnisteluita. Joko olemme harjaantuneet osaajiksi tai sitten meitä seurasi tänään hullujen tuuri, että ne menivät niin sujuvasti renkaan päälle. Nyt ei sitten puutu kuin lumi, mitä työntää!

Piirakoiden pohjataikinan mukaan yhdestä pötköstä olisi pitänyt tulla 50 piirakkaa. Meillä tuli hyvä jos 20... Ei olla oikein koskaan oltu mitään sääntöjen mukaan menijöitä. Sen verran kuitenkin tuskailin rypytyksen kanssa, että olisi kai pitänyt katsoa Youtubesta rypytysvideo... Noh, käsityössä pitää näkyä tekijän kädenjälki. Tämän tekijän kädenjälki oli nyt tämmöistä. Sanoinkin äidille kun yritin kehittyä, että syököön sitten jouluväki piirakoita pimeässä jos ulkonäkö silmiä särkee!
        Juteltiin äidin kanssa itsenäisyyspäivän juhlista. Olivat kuulemma isän kanssa katsoneet eri aparaateista, isä netistä ja äiti tv:stä, istuneet vieretysten eikä voinut kuulemma edes haukkua pukuja toiselle, kun isällä oli kuulokkeet korvissa. Nauratti niiden touhu!
        Ja joulusta puhuttiin. Ajattelin tänään, että olin taas tänään viettänyt ns. laatuaikaa molempien vanhempieni kanssa, kun ensin isän kanssa laiteltiin renkaisiin ketjut ja veisteltiin sitä huumoria, jota siihen hommaan kuului. Ja myöhemmin sitten äidin kanssa naurettiin piirakoiden parissa meidän huumoripläjäyksille. Vaikka välillä tässä iässä omien vanhempien jatkuva seura on raivostuttavaa, väsyttävää ja ärsyttävää, niin sitten on niitäkin hetkiä, joista tykkään. Näitä hetkiä ei siskoilla ole äidin ja isän kanssa eivätkä ne tunne omia vanhempiaan enää samalla tavalla kuin minä.
        Se on vaan niin, että kun siskot tulevat käymään, täyttyvät talot ja tuvat niiden maailmoista. Minun maailmani jää jalkoihin ja kutistuu olemattomaksi. Palaan omalle paikalleni. Ehkä hyvä niin. Ehkä nämä tämmöiset hetket kuten tänään ovatkin parhaimmillaan juuri ohikiitävinä hetkinä. Ei ikuisena olotilana.

Saatiin piirakat tehdyksi tunnissa ja kun äiti jäi niitä paistamaan minä lähdin lenkille.
       Otsalamppuun ei löytynyt uusia paristoja, joten valo oli vähän huono. Pitäisi kai kirjoittaa Joulupukille, että toisi minulle kunnon otsalampun, kun näköjään nämä lenkit jäävät edelleen joinakin päivinä sysipimeän aikaan. Tänäkin iltana ei olisi varmaan pimeämpää oikein voinut olla. Piti olla kamalan varovainen, ettei niksauttanut nilkkaansa sateen syömissä kuopissa varsinkin soratiellä. Muuten kyllä juoksin melko sokkona, kun ei näkynyt tietä eikä oikein ojaankaan...
        Juoksu itsessään sujui loistavasti. Jalat olivat hyvässä kunnossa ja jaksamista riitti aika mukavaan vauhtiinkin. Taisi päivällä syödyt kyljykset ollakin oikeaa juoksuruokaa! Juostessa oli hyvä fiilis, vaikka tietysti piti keskittyä ryhtiin ja hengitykseenkin, mutta semmoista melko leppoisaa ja vauhdikasta menoa pimeydestä huolimatta. Onneksi lenkin jälkeen pääsi suoraan saunaan ja venyttelin jalkoja kuumassa saunassa ja nautiskelin olosta. Ihanaa!
        Nyt jaloissa tuntuu iltalenkin vauhti, vaikka pituus oli normaali. Ja väsyttää. On yksinkertaisesti todella hyvä ja pehmoinen olo ja voin kyllä kuvitella, että yöunetkit maistuvat.
        Huomenna ajattelin, jos ehtisin käydä kaupungissa joulumarkkinoilla. Nojoo, jaksamisesta se varmaan on enemmän kiinni kuin ehtisimisestä. Olisi vaan kiva vähän fiilistellä joulua ihan markkinoidenkin puoleen, vaikka muuten ei oikein vielä ole joulu-tai talvifiilikseen oikein päässy tämän mustan maan kanssa.

Pakkaseen herkkuja - ja muutama herkuksi jääkaapin puolelle ♥ Nam!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
153. juoksupäivä (1v 1vko)
- 977,4 km
- 7.2 km kylälenkki (41min)
- juoksu sujui lennokkaasti, vauhdikkaasti ja rennosti. Huomasin, että käsien suurempi liike teki juoksusta vielä jotenkin rennompaa, kun ennen olen pitänyt kädet vain pienessä liikkeessä tuossa sivulla. Isompi heiluriliike auttoi paljon
- hengitys sujui moitteettomasti eikä krampannut koko matkalla oikein mihinkään, ylämäetkin menivät kevyemmin ylös kuin parina muuna kertana
- ryhtiä piti oikein vahtia. Olkapäät takana ja keskivartalo hyvässä ryhdissä auttoi varmaan juoksuasentoa ja juoksua pysymään rentoja ja hyvänä!
- kaikin puolin hyvä ja mukavan tuntuinen juoksu! Jaloissa tuntui jälkikäteen iltasella, mutta vain hyvällä tavalla ja olo oli muutenkin hyvä ja väsynyt. Uni, tervetuloa!
- keli oli hyvä, mutta pilkkopimeä. Ei tullut kylmä eikä kuuma!