Piparin tuoksua...

Sain tänään ensimmäiset joulukortit. Olipas ihana aamusella hakea lehti, kun mainosten välistä pilkisteli kortin reunoja. Ihanaa aikaa tämä joulu!
         Eilen kävin joulumarkkinoilla ja samalla piipahdin myös joulukuun alussa avatulla joulukadulla. En ollut sielläkään ehtinyt piipahtaa. Vähän tunnelmaa söi lumenpuute, mutta muuten oli markkinameininki kohdillaan. Kai olisi tarttunut kauralyhde mukaan, mutta kun niitäkin vielä omasta varastosta jokunen löytyy en ostanut niitäkään. Niin ja villasukkia olisi tehnyt mieli ostaa nivaska, mutta siinäkin olisi vain kompensoinut omaa laiskuuttaan niitä tehdä...
         Huomasin, että kiinnitin huomiota kahteen asiaan. Koiriin ja pariskuntiin.
         Koiria tuntui olevan joka paikassa. Pieniä, suuria, pehmoisia, lyhytkarvaisia, vilkkaita ja rauhallisia. Kai omaa koiraa on niin ikävä, että muiden koirien lähelle hivuttautuu ihan jo vahingossa ja huomaamatta. Ei monikaan antanut silitysetäisyydelle tulla, mutta hyvää teki jo pelkästään koirien näkeminen. Niissä oli paljon semmoisia koiramaisia piirteitä, joita kokoon tai näköön katsomatta löytyy joka koiralta. Muistutti meidän koirasta ja se korvien asennosta tai pään keikutteluista... ja ikävä rouhaisi jälleen mustelman sydämen kylkeen..
         Ja pariskuntia oli melkein kaikki, jotka tuli vastaan. Ennen kiinnitti huomiota vain riiteleviin tai pussaileviin pariskuntiin, muu valtaväestö jäi huomiotta, mutta nyt silmät osuivat sellaisiin "arkisiin" pariskuntiinkin, jotka kävelivät vieretysten tai lapset kainaloissa tai käsi kädessä ja puhelivat omiaan. Kaipasin omaa pariani siihen vierelle, siksi kai silmät haki pareja ympäriltä. Olin minä miestä kysynyt mukaan, mutta ei se uskaltanut lähteä. Ymmärränhän minä, mutta itse olen niin ylpeä ja onnellinen siitä, että haluaisin viedä retuuttaa sitä joka paikkaan oikein näytille, että tämmönen mies minulla! Ehkä joskus sitten, kun toinenkin on semmoiseen valmis...

Kiepsahdin poistulomatkalla sataman kautta. Siellä joku syötti sorsia ja vaikka otin vain kuvia tuomitsematta syöttämistä sen enempää niin syöttäjät liukenivat paikalta melko nopeasti minun saavuttua paikalle kuvia ottamaan. Hyvin syöneitä sorsat olivatkin, toivottavasti vaan tajuavat lähteä johonkin lämpöiseen ennen kuin jäätyvät kiinni jäihin... En tosin tiedä lähtevätkö sorsat mihinkään, mutta sanoin niille kyllä, että eletään joulukuuta - talvi tulee kyllä vielä!
           Satamassa oli hiljaista ja tuntui jotenkin niin karulta, että kaikki laivat seisoivat "telakoillaan" rantahietikolla, pressuilla peitettyinä, odotammassa kevään sinisiä aaltoja. Ilma oli vähän semmoinen sateenharmahtavan sumuinen ja oikeastaan nautin siitä karusta ja hiljaisesta olotilasta mikä satamassa sunnuntaina oli. Se on niin toisenlainen kuin se kesäinen satama, missä ihmisiä on ihan liikaa...

Tänään tein sitten vihdoin viimein niitä pipareita.
       Söin taikinaa niin että maha oli pinkeänä ja oikein ällötti. Hyviä pipareita tuli. Tein kaksi taikinaa, joten yksi taikina jäi vielä varmuuden vuoksi, jos iskee piparin teko himo tai piparitaikinahimo... Katsoin Taru Sormusten Herrasta - Kuninkaan Paluu - leffaa samalla. Traditio, jonka alkua en muuten muista kuin sen, että ne leffat ovat tarpeeksi pitkiä, että ehdin piparit tekemään.

Tänään jo vähän hipsui luntakin, mutta ei sitä oikein vielä maasta erota. Iltasella kun kannoin puita tupaan niin taivaalla näkyi tähtiä, pitkästä aikaa, ja oli selkeä keli. Kyllä se pakkasta ainakin luulisi nostavan näin selkeällä ilmalla ja sitä lunta, pliis!
        Isosisko laittoi tänään viestiä ja kielsi ostamasta joululahjoja. Ja jos jotain haluaa siskonpojalle ostaa niin jotain pientä, vaikka jotain meidän vanhoja leluja... Sisko ei selvästikään ole tajunnut minun jouluni ideaa. Siihen kuuluu lahjat, paketointi ja niiden antaminen. Ei sen takia että pitäisi vaan sen takia, että HALUAN. Kirjoitin vastaukseen, että "kiitos lahja-informaatiosta, harkitsen asiaa."
         Ajattelin hommailla lahjat keskiviikkona. Pitäisi vaan tehdä kunnon lista siitä mitä aikoo hankkia, ettei tarvitse haahuilla turhan päiten.
         Itse olen lahjani jo saanut, kun sydän pullisteli tänäänkin kirkkaan punaisena pelkästään ajatuksesta, että on joku, jonka kanssa sydämet ovat kohdakkain ♥ En olisi voinut kuvitella, että minä koskaan näin onnellinen olisin!