Joulukuun avaus

 Ensimmäinen joulukuuta.
       Tulihan se joulukuu vihdoin ja päästiin marraskuusta eroon. Äsken kävelin iltalenkkini valkeiden lumihiutaleiden seassa, joten jos vaikka saisi sen lumenkin tähän joulukuun alkuun. Ihan näin paljoa lunta tuskin yhdessä yössä saadaan, mitä näissä kuvissa on, mutta halusin vähän talven tuntua postaukseen ja kun vielä ei livenä pysty nietoksista kuvia ottamaan niin piti kaivella vähän vanhoja kuvia tunnelmaa tuomaa!
        Ihanat lumimassat!
        Tänään toivuin viikonlopusta enkä oikein jaksanut tehdä mitään suurempaa. Taloa lämmitin ja kävin aamupäivällä lenkillä. Juoksin itseni taas niin puhki, etten meinannu kotiovelle jaksaa kavuta vaikka portaita on vain neljä vai viisi. Kokeilin vähän mäkijuoksuja ja muutakin spurttailua, mutta ei todellakaan kunto kestä moista ihan vielä tosissaan otettavaksi.

Lenkin jälkeen söin kanakastiketta ja riisiä eikä siihen sitten taas muuta tarvittu kuin hiljainen hetki kirjan parissa niin nuupahdin sohvan kulmaan ja taisin ihan nähdä jotain untakin. Oli lämmintä ja tunnelmallista ja hiljaista. Olin jälleen onnellinen nyytti sohvalla.
       Iltasella pohdiskelin vähän aikaa, että menisinkö yllättämään isännän lenkkipolulleen ja kun vähän aikaa jahkailin niin meinasi mennä tilaisuus sivusuun, mutta lähdin kuitenkin. Tiet olivat jo jäiset tai liukkaat muuten ja piti ajella varovaisesti.
        Lenkkipolun päässä sain kuitenkin seisoa vähän aikaa ennen kuin lenkkeilevässä hahmossa näkyi tuttuja piirteitä. Mies yllättyi kun koppasin sen lenkin jälkeen lämpöiseen halaukseen. Se kysyi, että olinko kauppareissulla vai muuten ohikulkumatkalla eikä meinannut uskoa kun sanoin, että tulin sitä katsomaan. Otin riskin ja ajattelin, että jos ei olisi lenkillä ajaisin sitten vain kotiin... Ei ehditty kun puolisen tuntia vaihtamaan kuulumisia ja halauksia, mutta tekipäs sekin aika hyvää! Vaikka ei se kokonaan ikävää vienyt niin helpotti ainakin ♥
          Automatkalla kuului vielä radiosta joulukuun alun kunniaksi ainoastaan joululauluja ja minä nautin. Voi miten ihanaa oli ajella kotiin päin kun oli hyvä mieli pienen jouluyllätyksen onnistumisesta ja joululauluista. Ja nyt sitten vielä iltasella tulee tuota lunta!
          Voi jees!

Sain aukaista ensimmäisen luukun joulukalenteristakin. Tällä kertaa minulla on vain ystävän lähettämä kuvakalenteri, mutta katsotaan nyt tarttuuko suklainenkin kalenteri kaupasta vai ei... Kuvakalenterissa jokaisesta luukusta aukeaa kuvan lisäksi myös pieni ajatelma tai viisaus päivään. Tämän päivän mietelauseena oli: Ylpeyden nielaisu ei lihota. Ihan osuva kaikinpuolin...
         Jos huomenna saisin ne joulukortit valmiiksi...
         Jännittää melkein samalla lailla kuin joskus lapsena tämä joulu, vai liekö tämä nyt sitä onnea sitten ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
148. juoksupäivä (52 vko alkaa) 942,8 km
- 7.2 km kylälenkki (44 min)
- alkuun juoksin ns. normaalia juoksuvauhtia, mutta puolessa välissä kokeilin sitten taas vähän kiihdytellä vauhtia ja siinä Tappavassa Ylämäessä sitten vedin jalat puhuksiin kun yritin ylämäkijuoksulla kipitellä ylämäkeen... jalat menivät niin voimattomiksi että piti oikeasti kävellä loppumatka huipulle
- hengitys ja ryhti pysyivät suhteellisen tasaisina ja hyvinä koko matkan, mutta jouduin vähän loppumatkasta vaihtamaan kävelyksi kun ei meinannut jalat kantaa
- pitänee katsoa ihan ohjeita näihin spurtteihin... ei näistä lenkeistä hyödy mitenkään jos ihan sippiin itsensä juoksee
- keli oli vähän kostea, muuten ihan ok, ehkä lämpöisempi kuin luulin, kun olin ihan hiestä märkä.