Päässä pyörivät ajatukset

Ei ole oikein ollut päässä muuta kuin tyhjää tällä viikolla, kun tiistaina kuulin suru-uutisen töistä ja sen jälkeen on ajatukset olleet vähän jumissa. Tänään ajatus jo vähän kulki paremmin, ainakin sen verran, että sain tehtyä makaroonilaatikon ruuaksi.
           Luntakin satoi eilen sen verran, että pääsin kävelemään iltalenkin (tai näinä viikkoina se on ollut lähinnä yölenkki) lumessa. Ja tänään iltasella sitä tuli sitten vähän lisää. Nojoo, huomiseksi on kuulemma luvassa vesisateita (blääh..) joten hyvässä lykyssä en saa sitä valkeaa joulua, mutta olen kyllä nauttinut tästä valkoisuudesta taas oikein joka solulla!

Joulu ei ole edennyt kuin lahjojen suhteen. Kävin eilen kaupungissa enkä ole koskaan ostanut lahjoja yhtä nopeasti. Kun ajatukset ovat olleet vähän jähmeitä, en ole ehtinyt miettiä lahjojakaan, joten ideat ja ostokset syntyivät hyllyjen välissä.
        Ajattelin, kun etsin siskonpojalle jotain lahjaa, että onneksi ei tarvitse lapsille lahjoja ostaa. Ei ole enää kunnon lelujakaan! Oikeasti! Vielä silloin kun ostelin pienille pojille naapuriin joululahjaleluja, niin tuntui että kunnon leluja oli enemmän. Nyt kaikki on jotain itsestään käveleviä tai puhuvia tai liikkuvia monitoimikoneita! Ohhoo!
         Ihaninta tänä vuonna oli kuitenkin se, että sai ensimmäistä kertaa miettiä lahjaa omalle miehelle. Ei se sinänsä vaikeaa ollut, kun aika lailla tyypin tuntee, mutta kun minulla on sellainen typerä yritys aina jokaisen lahjan suhteen, että sen pitäisi olla kiva ja käytännöllinen - kahden K:n lahja! Käytännöllisen kiva lahja ei aina ole molempia...
          Paketoinnin jätän ensi viikolle. Saa nautiskella joululauluista ja paperin rapinasta rauhassa ♥

Joulukortteja on tullut joka aamu postin mukana. Vielä siihen ei ole ihan päästy, että niitä laatikosta tursuisi, mutta ihanaa saada omaa postia joka päivä! Tuo joulukortti-juttu on muutenkin vähän huvittava, kun joka vuosi kuulee sukulaisten ja ystävien ihmettelevän, että joku ei ollut laittanut korttia. Siitä etsitään sitten jotain syvempää merkitystä ja ollaan valmiit panemaan välit poikki... Sehän on vain kortti. Mukava tapa muistaa sukulaisia ja ystäviä joulun aikaa. En minä ainakaan suutu kortin puutoksesta niin että kun ystävä vastaan tulisi joulun jälkeen niin vaihtaisin kadun puolta... Ihanaahan se on saada kortteja, mutta yhtä iloinen olen tekstiviestistä tai sähköpostistakin, jos semmoisella muistaa. Tapansa kullakin.
        Tähän aiheeseen sopisi tämän aamun joulukalenteriluukun mietelmä: On eri asia rakastaa oikeaa kuin vihata väärää ja tuntea olevansa oikeassa.
          Rehellisesti sanottuna en ihan ensilukemalta tajunnut lausetta aivan täysin. Se ikään kuin pussittaa itse itsensä, tai sitten minulla on aivot jumissa perusteellisesti...

Kävin tänään lenkillä. Talvisella, lumisella juoksulenkillä ja se varmaan osaltaan auttoi siihen, etti pää ole enää niin hyllynmyllyn kuin mitä se oli. Ei ihan mikään paraatilenkki, mutta sopivasti kuitenkin haastetta ja mukavuutta samassa paketissa. Oikeastaan tämänpäiväinen lenkki oli semmoinen "palautumislenkki" kun tiistaina juoksin 10km pitkästä aikaa ja jalat ainakin ottivat nokkiinsa kun vaihdoin vähän lenkin pituutta uuteen uskoon. Tuntui mahtavalta huomata, että jalat jaksoivat juosta kympinkin melko hyvin ilman suurempia ongelmia tai väsymistä. Se tavoitematka, 15km vuoden loppuun, taitaa kuitenkin jäädä tekemättä. En halua mitään vammoja vaan sen takia, että kiirehdin matkalle pituutta. Pitänee juosta vähän aikaa vaikka tuota kymppiä ennen kuin ottaa taas seuraavan askeleen. Tämänhän piti olla hauskaa eikä niin totista ja tavoitteellista!
          Juostessa pohdin kuolemista ja kuolemaa noin yleensä. Teen töitä kuoleman kanssa ja kohtaan surua ja surevia omaisia työpäivän aikana melkein päivittäin. Silti oma suru tai sureminen on jotenkin yhtä vaikeaa aina. Jotkut sanovat, että tämmöinen ammatti auttaa suhtautumaan kuolemaan jotenkin järkevästi ja oikein, mutta huomasin kyllä tällä viikolla taas, että minä suren muulla kuin järjellä. En tiedä missä se kipu on, mikä tuntuu kun läheisen tai tutun ihmisen menettää, mutta jossain tuossa sydämen tienoilla se varmaan on...
         Ja toinen asia jota mietin (7km juoksussa ehtii miettiä..) on se, että mikä siinä on, että ihmisestä tulee hyvä ja kunnollinen, melkein pyhä, kun hän kuolee. Elossa ollessaan ihminen on yhtä erehtyväinen ja hankala ja ärsyttävä kuin me muutkin, mutta heti kun hän kuolee, ihminen saa jonkun hyvyyden harson päälleen. Moni miettii että tulipa sanottua pahasti silloin ja silloin tai että pitikin riidellä jostain typerästä asiasta. Suoraan sanottuna minua ällöttää se, että ihmistä ei muisteta sellaisena kuin se oli vaan siitä tehdään jotain muuta. Hyvä ja pyhä. Ei kukaan ihminen ole täydellinen, ei elävänä eikä kuolleena, ja silti ihmistä voi surra ja kaivata aidosti ja oikeasti.
          Joulu ja kuolema on muutenkin ihan kamala yhdistelmä, joten lopetan nyt tämän paasauksen tähän ja toivotan jokaiselle taivaan tähdelle hyvää yötä ja sinne ruudun sille puolelle myös!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
15.12.2015
154. juoksupäivä (1v 2vko)
- 987,4 km
- 10,6km metsätie+kylälenkki (1h 10 min)
- tavoitteena oli juosta tasaista vauhtia koko matka ilman suurempaa väsymyspiikkiä. Onnistui hyvin!
- juoksu oli sopivan rauhallista, mutta rentoa ja mukavaa, noin 4km pisti palleaan sen verran, että piti venytellä ja kävellä muutama metri, mutta loppu matka sujui krampitta. Oikeastaan yllättävän hyvältä tuntui koko matka!
- askellus pysyi tasaisena ja lyhyenä ja ylmäissä vielä lyhensin hieman
- hengitys toimi hyvin ja tasoittui puolessa välissä tasaiseksi hengitykseksi joka toimi ja tehosi.
- ryhti kesti ja varmaan osaltaan auttoi siihen että juoksu tuntui niin hyvältä ja helpolta
- Jee mikä juoksu!
- keli oli hyvä, pikkupakkanen ja kovat tiet

17.12.2015
155. juoksupäivä (1v 2vkoa)
- 994,6km
- 7.2km kylälenkki (44min)
(-iltakävely 7.7km lentokentän ympäri 1h10min)
- palauttava juoksu, kevyttä vauhtia hyvällä mielellä
- vähän jaloissa tuntui semmoinen voimattomuus, vaikka mitään suurta ongelmaa ei ollutkaan
- askel hyvä ja ryhtikin pysyi suht hyvänä koko ajan, mutta liukas tie tai lumisen liukas tie vaikeutti vähän kunnon rentoa askelta
- pikkupakkanen ja vähän hipsi lunta naamaan, muuten ihana keli juosta ja IHANAN VALKEAT maisemat