Hyvää Itsenäisyyspäivää 98-vuotias Suomi!
Ei ihan mikään kamalan juhlallinen keli, kun vesisade ropisee ikkunalautaan ja ulkona on mustaakin mustempaa, mutta kaikesta huolimatta tänään on juhlittu Suomen 98. itsenäisyyspäivää. Tuntuu oikeastaan aika upealta, että olen saanut elää koko elämäni itsenäisessä ja vapaassa maassa, jossa asiat ovat melkolailla hyvin, vaikka välillä vähän valtakunnan pohja raapaiseekin karikkojen reunoja.
Aamupäivästä piti katsoa Tuntematonta Sotilasta vähän aikaa ja lojua hetken aikaa sohvalla tyynymeren keskellä. Satoi niin riemukkaasti, etten ihan puolenpäivän maissa päässyt lenkille, mutta iltapäivällä tuli pilviin sen verran rakoa, että pääsin heittämään juhlapäivän kunniaksi juoksulenkin. Minulla oli tänään nimittäin ihan oma, henkilökohtainenkin juhlapäivä: olen juossut vuoden! Se tuntuu äärettömän hyvältä ja olen mahdottoman ylpeä itsestäni! 958,20 kilometriä ja 52 viikkoa takana.
Juhlajuoksun kunniaksi kävin heittämässä eri lenkin, kun normaalisti ja se olikin aika haastava jyrkkine nousuineen mennen tullen. Onneksi keli oli sen verran kostea, ettei ainakaan suuta kuivannut nousuissa... Pituuttakin juoksulle tuli kilometri enemmän ja sen verran hyvin kai pystyin jalkojani huijaamaan, ettei se nyt ihan ratkaisevan paljon jaloissa tuntunut. Pikku hiljaa pitää ruveta matkaa kasvattamaan tai juoksen kymmenen vuoden päästäkin seitsemän kilometrin lenkkejä!
Nyt lojoksin sohvalla ja odottelen Linnan juhlien alkua. Talo on hiljainen ja hämärä, ja pöydällä palaa kaksi kynttilää. Voi olla juoksulenkin jälkeistä euforiaa, mutta juuri nyt on aika hyvä olo. Rento ja rauhallinen ja onnellinen. Iltasella aion sitten vielä hörppiä kuumaa glögiä samalla kun katson Linnan pukuloistoa.
Oikein mukavaa Itsenäisyyspäivän jatkoa ruudun toiselle puolelle!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
150. juoksupäivä (52. viikkoa täynnä)
- 958,20 kilomertriä ja VUOSI JUOKSUA takana
- 8.2 km suur-suolenkki (50min)
- juoksu kulki hyvin ja varsinkin 4km jälkeen jalat lämpenivät ja askel alkoi olemaan kevyempää ja parempaa
- kokeilin uudenlaisia hengitys-metodeja, mutta huomasin, että oma hengitystekniikka tuntui parhaimmalta
- lyhensin askeleita ja kokeilin muuttuuko energian kulutus tai nopeus, mutta en ainakaan vielä huomannut muuta kuin sen, että polvien kuormitus helpottui
- juoksuryhtiä yritin myös pitää mahdollisimman suorana ja pitää olkapäät takana, että hengitykselle jäisi mahdollisimman paljon tilaa, onnistui melko hyvin
- keli oli sateinen, harmaa ja vähän tuulinen, kostea keli teki toisaalta hyvää hengitykselle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti