Sekameteliviikonloppu!

Huisii, että ollaan jo marraskuussa. Talvessa. Pimeässä talvessa, pakkasten ja hankien keskellä... yeah, right! Tänäänkin oli ilmasto sen verran lämpöinen, että kun kävin iltapäivästä lenkillä niin en osannut laittaa tarpeeksi vähää päälle vaan tuli kamalan kuuma juostessa. Lämpöasteissa varmaan mentiin tänään, vaikka eilen oli ihan viileä keli.
          Tein muuten perjantaina (kamalan kauan kun viimeeksi kirjoitin, minä laiskimus...) ne asetelmat tuonne pihamaalle, kun sattu vielä niin ihanan kaunis kelikin. Ja pikkupakkanen ♥ JES! Eihän ne nyt mitään taideteoksia ole, mutta menevät nyt hetken aikaa porraspielen koristeina.

Samalla siistin vähän muutenkin pihaa siistin. Haravoin ja ajoin paikka paikoin nurmeakin, että saapi nyt sitten sen lumen sataa (vink.vink). Kaunistahan alkaa jo olemaan miun pihamaalla. Syksyisen karua, mutta ihan nättiä. Huomenna pitää laitella jo aurauskeppejä pahoihin paikkoihin, ettei tartte jäätyneeseen maahan niitä iskeä... ja kaadella vedet pois saaveista. Nekin jäätyy ihan justiinsa.

Huomenna tai ylihuomenna saadaan sähkömies taloon. Hurraa! Eilen laiteltiin pyhäinpäivän riemuksi keittiökaappeihin kahvoja ja siitäkin meinasi tulla sota ja taistelu. Selvittiin kuitenkin, kun minä lähdin käymään mummon haudalla viemässä kynttilän niin saatiin vähän ilmaa väliin.
         Hautausmaalla oli ihmistä ja kynttilää kuin jouluna, vaikka tuo pitäjän hautausmaa pieni onkin. Paljon oli valoa ja tuiketta kuitenkin. Ja kylmä. Tuli ikävä mummoa, varsinkin nyt, kun tiedän, että mummo olisi tajunnut minua paremmin kuin nämä muut...

Vetää jokaisesta kahvasta...

Tänään ei tämä lyyli tehnyt oikein mitään järkevää yhteisen hyvän eteen, vain itsensä eteen juoksulenkin muodossa. Tosin aamusta kokeiltiin lamppuja ja minun pitänee vielä tehdä ajatustyötä pallolamppujen osalta. Ne eivät valaisekaan niin hyvin kun haluaisin... Kinkkistä! Ja kamalaa yhtä aikaa.
         Sohvia ja kirjahyllyä ei näy vieläkään. Tosin vasta 3 viikkoa mennyt, joten ei ole ihmekään ettei vielä kuulu, mutta kun aika tuntuu pidemmältä. Pitäisi päästä pitämään niitä tupareita.... ahdistaa tuo joulu, ei kukaan aattona tupareihin tule!! Juhuu...

Juoksu sujui hyvin, vaikka lihaskuntotreenin jälkiseuraukset pakaralihas-jalka alueella vähän tuntuivatkin eilisen jäljiltä. Piti rapsutella ennen juoksua se lehmän läjä kengän pohjasta pois, ettei ota askeleet liikaa painoa mukanaan.. Iltasella sitten kroppa hehkui ja oli niin kuuma, et miun piti käydä viilentämässä itseäni suihkussa ennen kuin keho rauhoittui. Aikamoinen lämpölaitos keho on, kun vähän sitä liikuttaa. Ihanaa!
          Ja juoksuseurana minulla oli tänään pieni beagle-merkkinen nelijalkainen sparraaja. Se oli kyllä aivan ihana, kun yritti lyhyillä jaloillaan kirittää itseään alamäessä eikä jalat oikein riittäneet moiseen... Ihana tapaus ja nauratti niin et askeleet ja hengitys sekaantuivat.
          Olen tällä hetkellä taas hyvällä mielellä - kaikesta huolimatta,
          Eilen oli vähän nurjamielisempi ilta, mutta kyllä tiedän mistä nämäkin ailahtelevat tuntemukset taas johtuu. Ärsyttävää vaan, kun ei koskaan tiedä onko lintunen vai kalanen. Tällä kertaa taidan olla lintu ♥

P.S. Sain mummolta ne pihatyö-palkkasukat perjantaina. Aikas ihanat ja aikas ihanan pitkät!!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
135. juoksupäivä (47 vkoa täynnä)
- 7.2 km kylälenkki (43min)
- juoksu tuntui hyvältä, ehkä vähän liimamaista edellisillan treenin takia. Ihmeen hyvin jalat kuitenkin liikkuivat
- hengitys ja ryhti vähän pettivät ja 2km jälkeen pisti palleaan niin että muutama askel piti kävellä ja vähän venyttää. Se KESKIVARTALO LIHAKSET kuntoon!
- ilma sopivan kostea ja nauratti vieressä juossut beagle, joka ei oikein tiennyt olevansa lyhytjalkainen koira - varsinkaan alamäessä!