Ensioireita...

... jouluhulluudesta oli tänään jo havaittavissa.
             Sähkömiestä ei näkynyt fyysisesti eikä kuulunut äänellisestikään, joka aiheutti kulmiin kurttuja ja sieluun sysimustia pisteitä. Purimme turhautumat ja katkeruuden häivähdykset pehmoisiin asioihin: raanun laittoon ja kuistin verhoihin. Äidin tekemä raanu oli ollut ennen tuvassa sillä seinällä, mihin nyt tulee (jos tulee) minun kirjahyllyni, joten sen paikka vietiin julmasti. Tosin kun kokeiltiin sitä vanhalle paikalleen niin tapetti teki siitä levottoman, ja levotonta raanua en halua rauhalliseen tupaani!
             Ja sitä paitsi.
              Raanu sai uudet kirkkaat värit, kun sen laittoi vaalealle seinälle. Se näytti ihan kuin uudelta, kun ennen se katosi vähän seinän ruskeuteen. Nyt sen kauneus ja ihanat värit pääsevät oikeuksiinsa.

Äidin tekemä raanu. Malli: Katajainen

Kuistin verhoista en ottanut vielä kuvaa, kun kuistilla on vielä sellainen kaaos, ettei sieltä siistiä kuvaa vielä saanut. Sinne laiteltiin kapeat, uudet verhotangot, joihin minä kyllä ensi kesäksi hankin lenkit ja laitan verhot roikkumaan. Nyt pujotettiin suoraan verhotankoon ja minusta tanko näyttää nyt jotenkin tukehtuneelta... mutta antaa nyt talven olla noin. En todella jaksa nyt moiseen asiaan enää keskittyä, kunhan nyt vain saisi valmiiksi ja saisi aloittaa normaalin elämän. Harras toiveeni... Kuistille laitoin väliaikaiseksi verhoksi sinivalkoraidalliset, melko lyhyet verhot. Kappaverhotkos ne on, jos ne vaan siellä yläreunassa ovat...?! Siellä roikkuvat niin kauan ennen kuin laitan jouluverhot ♥
            Loppupäivän sitten puuhastelinkin ulkona posket punoittaen kuin jouluomenat. Plussalla oli keli taasen ja hyvä niin - tällä kertaa. Sain laitettua aurauskepit maahan ilman suurta voimainponnistusta. Nyt näkee aurata sitä SUURTA lumimäärää, joka tulee IHAN PIAN!
            Jouluvalot ... tai siis vielä tässä vaiheessa vuotta voimme kutsua niitä PIHAvaloiksi.... ovat olleet tämän vuoden ongelma. Se kuusi, johon olen ennen niitä laitellut ja niista tykännyt, on kasvanut niin suureksi, että jo viime vuonna näytti enemmän kuin tyhmältä, että valoja oli vajaassa metrissä! Valojen langat eivät riittäneet pidemmälle ja kuusi oli niin leveäkin, ettei mikään valonauha ylettynyt kuin muutaman oksan ympärille. Kolme rihmaa ei riittänyt oikein minkäänmoiseen valaistukseen.
            Joten.
            Tänä vuonna pistin luovuuden kukkimaan ja ajattelin, että mihin minä valot voisin laittaa, jonka voisi tuoda paikalle ja viedä keväällä pois, tai jokin mikä olisi paikalla, mutta ei olisi kuusi?
            Pienempi kuusi? Kuivuu ennen talvea pystyyn.
            Asetelma ruukkuun? Jää sen suuren lumimassan alle.
            Räystääseen? Ei näy pihalle tarpeeksi.
            Loppujen lopuksi päätin rakentaa riukuaidan, peittää sen päällisen havuilla ja laittaa jouluvaloni kiinni siihen. Hain kasvimaalta sen harjateräsverkon, joka minulla oli herneiden tukena, käänsin sen mukavasti vähän mutkalle ja iskin kolme heinäseivästä siihen kiinni. Kävin hakemassa isoja havuja ja niputin ne nippusiteillä verkon ylälaitaan ja pujottelin sitten verkkoon vielä kiinni välipienat riukuaitaa merkkaamaan... Noo, ihan riukuaidan näköä ei siihen tullut, mutta ihan nätti aidan pätkä kuitenkin. Kokeilin siihen vähän kuin koemielessä jo vähän valojakin ja siitähän taitaa tulla ihan kiva!
          Pimeys iski vaan tekijän harmiksi, ja vaikka laittelinkin havuja jo otsalampun kanssa niin virallisia valoja en kehdannut ruveta virittelemään tuota kokeilua enempää. Pitäisi sitä paitsi ostaa semmoiset verkkovalot vielä lisäksi. Tai sitten ostan semmoiset räystäissä käytetyt roikkuvat valot...
          Mutta kyllä oli mukavaa puuhaa! Olisin kaivannut semmoista pientä pakkasta, joka olisi nipistellyt nenänpäätä ja sormia, mutta toivottavasti semmoinenkin vielä tulee... Jouluhulluus kuitenkin sai jo aika hyvät perustukset kasvaa ja vahvistua.
          Etsin muutamia jouluvalaistuksia vuosien varrelta:

Vuonna 2007 ja 2008 minulla oli valaistu saunapolku virtastornin reunavaloilla. Ihan kiva, mutta ei valot näkyneet oikein muulloin kuin saunareissuilla...

Samaisina vuosina (2007 ja 2008) olin laittanut pihamaalle valoja autotallin oven yläpuolelle. Ei näkynyt valona mihinkään, mutta olipa ainakin iltasella varmempi ajaa talliin kun tiesi missä oven paikka oli...

Vuonna 2009 kulma kuusi oli vielä kohtuullisen kokoinen ja siihen sai kivasti lamppuja joka puolelle.

Vuonna 2013 meni sitten vähän överiksi... puu oli tuon näköinen aina ensimmäiseen myrskytuuleen asti (eli kaksi päivää) ja sitten valorihmat ja verkot olivat mytyssä ja sadassa solmussa oksistoissa... oh no! (Näitä valoja laiteltiin muuten silloin, kun olin kamalan kipeänä poskiontelotulehduksen jälkimainingeissa ja antibioottien aiheuttaman pienen "vatsakuoleman" jälkeen... )

Ja vuonna 2014 en saanut kuuseen enää kuin vain alaoksille valot. Säälittävää...

Sitten kuun saan valot tuohon tämän vuoden taideteokseen niin laittelen kuvaa vasta sitten ♥ jännittävää!
           Marraskuun pimeää sinne toiselle puolelle pimeyttä!