Viimeisiä valoja

On taas ollut 6-vaihe päällä viikonlopun, vaikka mitään kamalan mullistavaa ei ole saatukaan aikaiseksi... aika hassua oikeastaan, että koko ajan kamalasti tekemistä ja puuhaa, mutta sitten se valmistuva homma on aika minimaalinen. Viimeistelyn iloja!
          Viikonlopun isänpäivä meni levon merkeissä - minullakin. Aloitin vihdoin sitä palapeliä ja aika mahdoton se taitaa olla, naamoja vaan joka paikassa! Olin hankkinut isänpäivälahjaksi kaksi elokuvalippua uuteen leffateatteriin, mutta kaupunkireissullani olin ehtinyt hukata liput. Olivat kai tippuneet taskusta johonkin kun kaivoin rahapussia tai avaimia... hmph... sinne meni rahat ja liput ja antamisen ilo samaan kankkulan kaivoon! Aika paljon raivostutti! Onneksi pikkusisko oli laittanut paketin johon olin osallistunut rahallisesti, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut isää aamusella päästää.
           Remontin puoleen ollaan laiteltu valoja ja muuta pientä.
           Tänään kävi vihdoin viimein sähkömieskin laittamassa kaikki loput sähkövedot, joten nyt on torppa taas tässä ajassa ja sähköistetty! Jihaa! Aikamoinen sotku niistä letkuhommista jäi, kun sähkömies tiputteli surutta pätkät pitkin lattioita, mutta saipahan taas luvan siivota.

 

Sohvan yläpuolelle löysin kuin vahingossa tämmöisen lampun. Olin jo epätoivoisena luovuttamassa koko valohankintaa, kun näin tämän roikkumassa ale-hyllyssä, jotenkin kai likainen tai muuten epäkelpo yksilö oli puoleen hintaan. Nappasin sen mukaani ja ajattelin, että jos lika ei lähde niin eipä sinä rahaakaan mennyt. Imuroin lampun ja se oli kuin uusi. Joskus se oikea tulee vastaan ihan vahingossa... ♥

Näitä minulla on tuvassa kaksi. Tämmöisiä soikeita pallerolamppuja. Se minun iso pallolamppuni tulikin oman kammarini kattoon, kun se ei sitten ollutkaan tarpeeksi valotehoinen, kun siinä oli umpikuuppa. Näissä ovaalinmuotoisissa lampuissa on reikä pohjassa ja antavat valoa ihan eritavalla. Ihania palleroita molemmat!

Niin keittiön kuin apukeittiönkin kaappien alle tuli ns. tiskipöytävalo eli semmoinen led-valoliusta, joka kiinnitettiin kaappien pohjiin. Mukavasti antaa työtasolle valoa ja on kuitenkin melko huomaamaton. Kaikkea ne keksivätkin... Tänään justiinsa sähkömiehen kanssa pohdittiin, että milloinhan maailmaan keksitään johdoton sähkö?! Sen verran paljon piti tänäänkin sähköjohtoja vedellä sinne ja tänne, että ihan rahakas keksintö olisi varmastikin...
         Tänään saatiin myös uusi pakastin kuistin nurkkaan. Isoa arkkupakastinta jo vähän ehdin tyhjentää, mutta huomenna sitten sulatan ja raahataan se pois tuosta kuistilta tilaa viemästä. Tein kuistille jo talviasetelmankin ja olisi mukava saada sekin nostettua oikealle kohdalleen.

 Kuistillekin saatiin vihdoin valo, kun aina on saanut hapuilla pimeässä niin pakastimelle kuin syksyllä sitten ulos ja sisäänkin. Mikä ihmeellinen loiste kuistilla, kun näki mitä teki. Tekisi niin mieli jo häärätä jouluvalojen kanssa kuistillakin. Laitella ja ihmetellä ja ripustella. Voi kun tulisi jo se oma arki, odotan sitä oikeasti tosi kovin!

Uusi pakastin imaisi ihan kiitettävästi kamaa, vaikka eihän se samanlainen rohmu ole kuin tuo arkkupakastin. Siististi se kuitenkin sujahti nurkkaansa eikä siellä ole tiellä eikä tukkeena. Kunhan nyt vaan saadaan listat ja verhot ja sun muut vielä kuistillekin kuntoon niin otan kunnon kuvia.
        Eilen kävin muuten lenkilläkin. Mikä onneton reissu! Ajattelin kun lähdin iltapäivästä pieneen sumusateeseen että nappaan just ennen lähtöä pari tomaattia suuhun. Ne tai jokin muu rupesi pistämään oikealle puolelle kylkeen, suurin piirtein navan kohdalle ja pisti niin että melkein kävelin koko matkan. Yritin juosta mutta kipu oli niin kova, että ei siitä mitään tullut... Juoksun jälkeen mieli oli kaikkea muuta kuin hyvä ja itketti ja suututti ja väsytti ja olin märkä sateesta... Ihan liian hyvin miun lenkit onkin sujuneet! Blaah!
         Niin, ja tänäiltana tuli sitten vihdoin ja viimein minun sohva, nojatuoli ja kirjahyllykin kotiin. Sohvan ja nojatuolin saatiin jo kohdilleen, mutta kirjahylly jäi huomiselle ♥ Ihania! Laitan kuvia sitten huomenna...
          Nyt väsyttää niin kovin, että pitää mennä unta odottelemaan. Jos jaksaisi vähän lukea kirjaa niin hyvä olisi, tulisi parempi uni..


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
8.11.sunnuntai
138. juoksupäivä (48 vkoa täynnä)
- 7.2 km kylälenkki (54 min !!!!!)
- kamala juoksu, jos tätä lenkkiä voi juoksuksi sanoa, en pystynyt juoksemaan varmaan kuin muutaman kilsan, kun oikealle puolelle tuli niin kipeä pistos, kramppi tai niiden yhdistelmä
- hengitys ei auttanut, painaminen ei auttanut, hierominen ei auttanut eikä venyttely
- sattui vain ja iltasella oli sitten vasen puoli selästä kipeä, en tiedä juoksinko sitten jotenkin hassusta vai mitä, mutta taitaa kroppa lysähtää kasaan!
- sumusadetta ja vähän koleahko ilma!