Räntätuiskahdus

Minä ehdin jo innostua kun aamulla näytti tältä, kun ryömin peiton alta lämpimästä hämärään aamuun. Lunta? Ei ihan, lumista räntää, mutta kuitenkin enemmän lumeen päin jo kallellaan. Ei se maassa kestänyt kuin vähän aikaa, kun jo muuttui räystäistä tippuvaksi lumeksi, mutta antoi tuo tuiskahdus kuitenkin jonkinmoista toivoa, että vielä sitä lunta tämäkin kolkka saisi päälleen...
          Tulisi nyt vaan! Lupaan, etten valita lumitöistä ainakaan viikkoon...
          Tänään pistäytyi ensimmäiset tupaantuliaisvieraat ja kovasti ihastelivat uusia nurkkia. Sanoivat samaa mitä sisko sanoi käydessään, että tupa oli rauhallinen ja jotenkin tilava. Minua aina vähän huvittaa näiden naisten kanssa, kun joka kerta kun tulevat, niin suhtautuvat tähän torppaan kuin rauhan tyyssijaan, vaikka kaikki asuvat itsekin ihan rauhallisissa paikoissa. Kai täällä sitten on jonkinmoinen oma tunnelmansa - niin tai sitten se johtuu yltiörauhallisesta emännästä!

Naiset olivat kesärenkailla liikenteessä, joten lähtivät hyvissä ajoin ennen pimeää. Toivottavasti pääsivät kotiin turvallisesti, tosin eipä tainneet tiet vielä liukkaita olla. Minä puin lenkkinutut niskaan ja lähdin juoksemaan. Kieltämättä ei ilma kamalasti houkutellut, kun koko matkan satoi kevyesti vettä ja juoksutakkikin oli ihan kostea kun tulin pois. Juoksin vähän lyhyemmän lenkin kun olo oli sen verran löysä, etten jaksanut revitellä. Juoksempa sitten toisena päivänä vähän pidemmästi. Kunhan nyt vähän happea haukkasin.
          Istuin saunanlauteilla ja sitten söin.
          Nappasin viltin ja villapaidan mukaan ja Metsolat-sarjan dvd:n kainaloon ja lähdin nauttimaan vihdoin viimein yksin olosta omille sohville. Käperryin sohvan nurkkaan ja nautiskelin illan laatusarjan parissa. Join mukillisen glögiä ja se maistuikin hyvältä pitkästä aikaa. Pitää vaan varoa, ettei taas lipitä glögiä liiemmin ennen joulua, etten kyllästy...

Olipas mukavaa kölliä ihan omassa rauhassa koko ilta. Ei tarvinnut sanoa kenellekään mitään, vastailla typeriin kysymyksiin, tehdä mitään mikä ei huvittanut ja olla vaan. Katella kun sade pisaroitteli ikkunoita ja uunin hehkui kuumutta tuvan nurkassa.
         Ah, onnea! ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
142. juoksupäivä (50vko)
- 5km uimarantalenkki (30 min)
- juoksu sujui ihan hyvin, vähän jalat vetelinä ja painavina
- hengitys ja ryhti suht ok, ehkä vähän loppumatkasta lösähdin
- keli ankea, harmaa ja märkä, sateinen