Aamupäivän itkut ja illan naurut, se talon pystyssä pitää.

Tänään oli kyllä niin kahtiajakautunut päivä, että olen vain iloinen, että olen yhtenä kappaleena nyt illalla! Purin aamulla kirjahyllyn paketit ja laitoin levyt ja hyllyt ja mutterit ja nippelit ja nappelit pinoihin, että ei tarvinnut muuta kuin koota... tai niin minä luulin!
         Ensin oli hieman epäselvää osien kanssa. Sitten huomattiin, että niitä todellisuudessa puuttui. Soitin kauppaan, siellä ei ollut aikaa minun vähäpätöiselle huolelleni ja tehtaalla taas ei oikein tiedetty mitä missäkin piti olla. Tehtiin siis oma ratkaisu sen suhteen, miten takalevy kesti siellä missä sen piti kestää.
         Yhdessä vaiheessa olisi itkettänyt, sitten jo olisi tehnyt mieli huutaa ja heitellä tavaroita ja rikkoa jotain ja sitten iltasella olin jo liian väsynyt tekemään kaikkea. Päätä särki ja peukalon päät olivat kipeinä kaikenlaisten ruuvien ja puutappien painelusta...
          Lähdin juoksemaan sysimustaan ja sateiseen iltaan. Kastelin kengät viidennessä lätäkössä, mutta ajattelin, että kun kenkä on jo märkä niin ihan sama vaikka juoksen loppuun. Tuskin se siitä märemmäksi ainakaan tulee. Oli todella ikävää juosta ihan pimeässä ja märässä. Onneksi kylätielle oli laitettu jo aurausviitat, joten suht koht kesti tie näkyvissä. Sitten kun pääsi asvaltti osuudelle niin oli helppoa pysyä kahden valkoisen viivan välissä. Muuten juoksu tuntui hyvältä ja teki hyvää! Oikeasti! Oli ollut pää niin kuin höyrykeitin koko päivän, mutta sitten kun pääsi vähän "revittelemään" juoksupolulla niin mieli oli ihan toinen kun tulin sateenmärkänä kotiin ja kipusin saunan lauteille lämmittelemään.
         Jaloissa tuntui hyvältä ja tuntui vielä näin iltasellakin. Alkavat olla taas siinä kunnossa missä pitää. Kramppeja tai liian myöhään syötyjen tomaattien kipuilua ei tällä kertaa ollut, mutta vähän yläpalleasta nipisteli vääräjaksoinen hengittely puolen välin maissa, mutta se meni onneksi ohi ryhdin korjauksella, vauhdin hidastamisella ja hengityksen rauhoittamisella. Mahtava juoksu, kelistä huolimatta!
         Tässä postauksessa ei nyt teksti ja kuvat oikein satu yksiin, mutta kun en saanut vielä kirjahyllyä ns. paraatikuntoon niin en voi vielä tähän postaukseen laitella hyllystä kuvaa, mutta sohvaryhmästä voin. Rakastan sitä ♥ Jokainen työpäivä ja säästetty sentti on nyt tuon rohjakkeen arvoinen! Ei mennyt neljä vuotta hukkaan säästämista, kun nyt komeilee tuvan nurkassa tumma kaunotar ja harmaa löhölinna.

Pienet paketit, jotka juuri ja juuri mahtuivat sisälle...

Ja minun laiskanlinnani ♥ vain jalkalamput lukutuoliin ja sohvan kulmaan puuttuvat.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

139. juoksupäivä (49 vko alkaa)

- 7.2 km kylälenkki (43min)

- juoksu tuntui hyvältä, vaikka pimeys vähän askellusta vaikeuttikin kun ei nähnyt kaikkia lammikoita

- hengitys ihan ok, vähän palleaa pisti puolessa matkassa, unohdin kai hengittää

- ryhti ja askel olivat taas rentoja ja tui hyvältä juosta, jaksoin suht keveästi ylämäetkin ja jalat olivat ok juoksun jälkeen, myös myöhemmin illalla

- keli oli kurja, sysipimeä ja sataa tihkui koko ajan

- hyvä juoksu ja hyvä olo jälkeenpäin!