Tänään on ollut möhkö olo ja sellainen, että koko ajan olisi voinut vain itkeä jossain nurkassa. Taas näitä päiviä, mutta onneksi tietää, että menevät ohi eivätkä ole luonteeni pysyviä piirteitä...
Heräsin jo 5 maissa kun uni ei vain ottanut kiinni. Stressaan. Kaikkea. Sähkömies on kipeä, ei tullut eilen, ei tullut tänään, tuskin tulee huomenna. Laiminlyön ystävyyssuhteitani ja rakasta, olen huono ystävä ja paha ihminen... möhkö-päivä, selvästikin.
Hyvänä puolena tänään oli se, että mummo oli saanut kiitos-kirjeeni jonka olin laittanut alkuviikosta niistä sukista. Oli tullut kuulemma oikein iloiseksi, kun oli luullut etten muka huoli niitä. Höps. Ihanat peppipitkätossusukat! ♥ Pitäisi kirjoittaa kirjeitä enemmänkin, ne ilahduttavat saajaansa eivätkä kuitenkaan vie kirjoittajaltakaan koko elämää.
Pakkasaamu ja kuuraa maassa. Aikas ihanaa, että alkaa pikkuhiljaa kylmenemään. Katsoin justiinsa viime vuoden kuvia ja tähän aikaan oli jo ensimmäistä kertaa lunta maassa! Se kuitenkin jäi pelkäksi kokeiluksi.
Tyhjennettiin isän kanssa likakaivot tänään. Ajoin likatankin renkaalla yhden meidän vesisaaveista tusannuuskaksi, kun en seurannut pyörän liikkeitä vaan katsoin ettei nostovarsi jumiudu nivelakseliin kiinni... Iskä taas totesi ärsyttävään sävyynsä, että "pitäisi katsoa ajolinjaa paremmin, mutta tuostahan sitä oppii...". Kyllä minä tiesin, miten kärrin kanssa pitää ottaa mutkat laajemmalla kaarella, mutta en vain ollut tarpeeksi skarppina. Autoin kolmen likakaivon tyhjennyksessä ja se muisti sanoa vain rikkimenneestä vesisaavista! Tyypillistä!
Noh, tein sitten seuraavaksi itselleni jauhelihapihvejä ja ajattelin, että "hyvä ruoka, parempi mieli"! Niistä tuli niin hassun näköisiä, että mies joka minun ruokiani syö, saa vain hassunnäköistä ruokaa ♥ Ihan hyviä ne muuten olivat, mutta kaipasivat joko suolaa tai muuta makua. Vähän 'laimeita' olivat... ainakin terveellisiä, kun ei ollut myrkkysuolaista eikä oikein muutakaan!
Heh.
Tämmöisenä päivänä kun ei ihan kaikki mene niin kuin pitäisi mennä, niin kannattaa mennä juoksemaan. Näin tein minäkin iltasella. Ainakin 42 minuutin ajan ei ole möhköinen, kömpelö, turvoksissa eikä äkäinen, vihainen eikä surullinen. Juoksin taas pimeämmässä kuin tavallisesti, mutta mukavasti matka taittui tälläkin kertaa. Melko kevyesti, vaikka jaloissa vähän tuntuikin, että eilen tein taas lihaskuntotreeniä. Kun pääsin kylätieltä asvaltille niin huomasin, että sehän oli jo kauttaaltaan mustassa jäässä. Jalka vain lipsahteli, kun juoksin. Ylämäessä varsinkin oikein hymyilytti, että noinkohan ylös asti pääseekään! Yritin juosta rennosti, mutta alamäissä suorastaan hirvitti, että lipsahtaa ja kaatuu... kai jalat muistuttavat tästä teputtelusta sitten huomenna... Nyt ne sitten alkavat jääkelit, huokaus.
Sain tänään muuten viestin, että sohvat ja kirjahyllyni tulevat maanantaina. HURRAA! Sitten alkaa olla tupa ja talo suht valmiina, kunhan se sähkömies nyt vaan tulisi ja hoitaisi homman kotiin... Kun otin aamusella pienet unet huonojen yöunien korvikkeeksi, niin hetken päästä noustuani oikea silmä oli melkein turvonnut kiinni. Älkää kysykö miksi! Oli hassun makuinen koko silmä ja kyllä näytinkin ihan joltain sirkuseläimeltä... Nyt alkaa silmä olla suhteellisen normaali jo!
Huomenna lähden vähän omille ostoksilleni.
Kaikkea pientä pitää ostaa, että saa sitten tavarat laitettua niille kuuluville paikoille. Ja pääsee hetkeksi pois täältä vanhanpolven silmien alta omaan rauhaan..
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
137. juoksupäivä (48vko)
- 7.2km kylälenkki (42min)
- juoksu tuntui alussa tosi hyvältä, jotenkin tuntui kevyeltä mennä ja kipottaa, puolessa välissä tuntui että nyt hyytyy, mutta sitten taas loppupuoli oli parempi
- lennokas ja hyvä juoksu muuten
- huomaan kyllä, että keskivartalolle kun saa vielä jotain aikaiseksi juoksu kulkee. Nytkin ryhti pysyi melko hyvin koko ajan ja se helpotti heti juoksemista
- hengitys ok, ei pistoja eikä kramppeja
- jalat vähän kipiät yläjaloista... venyttelyä iltasella!
- pimeä ja melko kylmä lenkki, nurmi jäässä kun lähdin juoksemaan, talvi tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti