Valoa pimeyteen

Marraskuinen lämmin aamu. Ei sähkömiestä, ei sähköä edelleenkään niissä letkuissa jotka ovat eri kohdista seiniä roikkuneet kuin hirtetyt olennot. Ei niin mitään.
         Aurinkoa ja lämpöä kuitenkin.
         Kummallisen lämmin marraskuun päivä. Tämmöisiä päiviä on yleensä syyskuussa. En valittanut lämmöstä, kun tänään yritin pujotella valoja tuohon minun "riukuaidan" pätkään ja yleensä, kun olen niitä hommia tehnyt on näpit olleet kohmeessa ja punaiset koko ajan. Nyt oli niin paljon miellyttävämpää.

Kovin kaunistahan tuo valojen ripustelu ei ole, kun pitää olla vesitiiviit astiat muuntajille ja sähköjohdoille, mutta yritin mahdollisimman maastoonkatoavaisilla systeemeillä tänäkin vuonna häivyttää ne olemattomiin: mustalla putkella ja mustaan muovisäkkiin ujutetulla muoviämpärillä. Kunhan lumi tulee ja peittää niin ei nitä sitten enää näy. Vielä pitäisi komeuteen lisätä ne alas päin roikkuvat valot, mutta kunhan nyt pääsen kauppaan asti.

Meinasi lamput jäädä laittamatta, kun innostuttiin päiväkahvipöydässä vanhoista kuvista. Mummon nuoruudesta ja isän lapsuudesta olevia vanhoja, mustavalkoisia valokuvia. Ihania! Ja eniten ihastelin mummon hiustyyliä, joka oli laineiden puoleen kuin filmitähdellä, mutta silti kuitenkin ihanan arkinen. Pitäisikö kasvattaa samanmoiset kiehkurat omallekin ohimolle?
          Sitten vähän ennen ruokaa kävin juoksemassa. Yritin tällä kertaa kokeilla sitä tyyliä, että mahdollisimman nopeasti jalka ottaa kontaktia maahan ja polkaisee vauhtia kevyesti ja sujuvasti. Homma rupesi kulkemaan vasta loppumatkasta, mutta yllättävän hyvältä juoksu tuntui muutenkin. Jalat jaksoivat ja hengityskin tuli mukavasti perässä. Olin tänään vetänyt vähän kevyempää päälle ja oli selvästi miellyttävämpi juosta. Ehkä kintut kylmettyivät sitten ensin, kun alkoi aurinko laskea ja varsinkin notkopaikoissa ojista hohkasi jo kylmä iltailma. Ihana juoksu ja energinen ja euforinen olo taas suihkun ja ruuan päätteeksi.
           Tiskikone hyrisee tuvan puolella. Huippuhankinta! Ehdottomasti tämän remonttihelvetin parhaimpia ostoksia! Ekat tähtiostokset on tietty OMAT sohvat ja OMA kirjahylly! JES! Odotan tosi innolla milloin ne tungetaan ovista sisään ja saa ekana ilta löhötä omalla sohvalla!!

Iltasella yritin ottaa sitten valmiista asetelmasta kuvaa, mutta ei oikein pelittänyt kuvaaja ja kamera nyt yksiin. Ehkä kuvasta tulee sitten parempi kun siinä on vähän lunta ja vaaleutta. Nyt ei oikein näy se miten ihana valo se tuossa pimeässä kulmassa on. Tänä vuonna tälläinen pihavalo/jouluvalo tässä torpassa!

Pimeää on ulkona. Kamalan nopeasti se taas tuli niskaan. Juoksun aikaan näki vielä oikein hyvin, mutta sitten kun olin käynyt suihkussa ja istahdin ruokapöytään niin jo oli pimeää! Nyt se lumi olisi aika kiva elementti tuonne pimeyteen, mutta eivät tainneet luvata ihan heti...
         Pitänee fiilistellä muutaman vuoden takaisia lumikuvia - niin ja vanhoissa kuvissa oli lunta vallan hirveästi! Vai näyttikö se vaan, kun niitä ei pahemmin kolailtu, lapioitiin vaan pihaan pienet polut navetalle ja puuliiteriin ♥
          Olen aina sanonut, että olen syntynyt vääränä vuosikymmenenä. Tiedän, ettei 1920-luvulla helppoa ollut elämä eikä mikään muukaan, mutta kuvissa hehkuu sellainen elämän järki ja arjen kiireettömyys siitäkin huolimatta että elettiin vähän puutteessa joka suhteessa. Nykyajan elämässä tuntuu, että on vähemmän tuntejakin päivässä kun sata vuotta sitten!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
136. juoksupäivä (48 vko alkaa)
- 7.2 km kylälenkki (41 min)
- juoksu tuntui hyvältä ja jalat keveiltä
- vähän yritti pallea kipristellä puoli matkassa mutta senkin sai asettumaan kun hidasti vauhtia ja hengitti vähän paremmin. Hengitystäkin pitäisi oikeasti vähän treenata
- ryhti pysyi tällä kertaa hyvänä koko matkan ja huomaan kyllä sen, että kun ryhti on hyvä, juoksu on kevyempää, kun jalat saavat "tilaa" liikkua kun kroppa on ylhäällä
- ilma oli ihana. melkein +10 astetta ja ilta-auringon lämmin valo paistoi silmiin
- ihana olo jälkeen päin eikä kintuissakaan pahoja sakkautumista !