Mustan maan masennusta ja shindo-itkua.

Minä käyn kyllä jollakin omituisella energialla, sillä heti kun tänä aamuna vastassa oli musta maa, plussa asteita ja märkä, kolea vesisade, niin minulta tipahti energiat nolliin. Alkuviikon jeejee-meininki oli tipotiessään jo heti aamusta. Eilen illalla näytti jo siltä, että plussalle mennään ja lumet lähtee, mutta olipas ankeaa huomata, että jok'ikinen tippa ihanaa, valkeaa lunta oli sulanut... blaah!
         Kävin tänään nostamassa fiilistä uimarannalla. En tosin uimassa, vaikka mieli olisi tehnytkin vähän säikäyttää omaa kroppaa hyisellä uinnilla, mutta vähän napsimassa kuvia ja kuuntelemassa hiljaisuutta ja vielä auki olevaa järveä liplatuksineen.
         Olipas järvikin harmaa ja kylmän kankea!
         En tiedä nousiko fiilis, mutta ainakin sain vähän ruokahalua kun olin ulkosalla. Varsinkin kun ei ollut tänään juoksupäivä niin ei saanut sen puoleenkaan happimyrkytystä.

Vesi oli laskenut hurjasti. Tuo pieni harjanne hiekassa oli se raja, missä vesi kesällä oli. Onhan tuossa laskua melkein kaksi metriä! Ei nyt ehkä veden pinnassa niin paljoa kuin rannassa, mutta kuitenkin. Sen verran kyykistelin, että kokeilin vettä. Kylmää oli. Ei vielä jäistä, mutta varmaankin aika lailla sellaista, mitä vesi on keväällä. Päätin, että ennen kuin kuolen, pitää kokeilla avantouintia. Se pitänee kokeilla vaan jossain siihen varatussa ja avatussa avannossa, kun tähän rantaan ei semmoista saa kun itse tekemällä ja semmoinenhan ei kauan pysy auki. Ja ehtisi jäätyä ennen kuin pääsisi kotisaunaan lämmittelemään.
          Mutta joskus kokeilen.

Tulin ulkoa ja ajattelin, että nyt maistuisi ruokakin. Olin miettinyt lasagnea tälle päivälle, mutta eihän tämä olisi minun huusholli jos täällä olisi tarvikkeita semmoisiin mitä miettii. Ei löytynyt lasagnelevyjä kuin neljä eikä niillä pitkälle pötkitty ja toinen tomaattipyrekin taisi olla jo parhaat päivänsä nähnyt.
       Piti vähän soveltaa.
       Esikeitin tavalliset nalle-makaroonit, tein jauhelihakastikkeet kuten lasagnessa ja pienen määrän juustokastiketta, sitten ladoin ensin ne levyt, joita kaapista löytyi alle ja nalle-makrut sitten kerroksittain niiden päälle... Vähän omituista siitä tuli, eikä niinkään lasagnen eikä oikein lasagnetten makuista, mutta kyllä sillä nälkä lähti ja oli aika hyvääkin! Tämä viikko on ollut näköjään "Kokeillaan uutta keittiössä"- viikko... Vaihteeksi mukavaa innostua ruuan laitosta ja yrittää vielä tasapainottaa se juoksun ja treenin mukaiseksi, terveelliseksi ja ravitsevaksi.
        Ja mikä parasta.
        Nyt on loppuviikoksi valmista ruokaa!

Eräs kaverini aloitti tänä syksynä shindo-kurssin ja sanoi, että se muutti hänen elämänsä täysin. Vaikea syksy sai kuulemma ihan uutta väriä pintaan ja mieli virkistyi, vaikka raskasta olisi ollut muuten. Shindo on japanilaista venyttelyä, johon kuuluu kuusi erilaista venytystä. Ne tehdään omaa kehoa kuunnellen eli ei oikeastaan ole väliä onko taipuisa vai jäykkä tapaus, venyvyys lisääntyy mitä enemmän venyttelee. Vaikka venyttely on suurimmaksi osaksi rentoutumista ja sellaisen rauhallisuuden hakemista, on siinä perustana ihmiskehon meridiaanit ja niiden vaikutus eri osiin kehossa.
         Olen aina ollut kamalan kiinnostunut ihmiskehon ja ihmismielen yhteisistä asioista. Siis siihen, että mieli on osa fyysisiä toimintoja. Jos ottaa päähän niin se ottaa johonkin muuhunkin osaan kehoa, tekee jumituksia ja kiristyksiä. Joten innostuneena kokeilin tänä iltana kaverini lähettämiä venytysohjeita, pieni epäilys kuitenkin siitä tehosta, joita kaverini hehkutti jo ensimmäisestä kerrasta.
          Sen huomasin oitis, että olen jäykkä kuin jäätynyt hylje, kun rupesin venytysliikkeitä tekemään. Mutta ihmeen rennoksi se olon kuitenkin teki. Ihan perusliikkeet. Sitten kun olin treenini tehnyt ja venytellyt lopuksi ja käynyt suihkussa niin huomasin, että itketti.
          Ilman syytä, mutta itketti.
          Olo jatkui koko illan ja ajattelin ensin, että jos vaan masentelen nyt tuota keliä ja mustaa maailmaa, mutta sitten vaan pomppasi mieleen sekin mahdollisuus, ettei japanilaista venyttelyä ehkä olisi kannattanutkaan ottaa ihan leikinpäiten... jos se vähän uudisti minun meridiaaneita, heitti pahaa oloa ja kuona-aineita ulos ja korvasi sen jollain muulla, hyvällä ja puhtaalla energialla.
           Jos loistan ensi yönä pimeässä, tiedän mistä se sitten johtuu...