Lokakuu vetelee viimeisiää ja vaikka eilen oli jo semmoinen fiilis ulkona, että kai tästä talvi on tulossa, ei tänään sitten enää niin kylmä ollutkaan. Juupas ja eipäs-keliä selvästikkin...
Eilen oli maa valkoinen ja pakkasta oli aamustakin vielä monta astetta (ainakin neljä...). Olen niin odottanut rapsakoita pakkasaamuja ja kun sitten niistä sai pientä maistiaista, ei enää muuhun tyydy.
Lähdin heti aamusta ajelemaan kuuraista nurmea viinimarjapuskien välistä ja oikein huvitti, kun myyränkeot jotka olivat ehtineet ilmestyä puskien väliin, olivat jäätyneet kokkareiksi, jotka irtosivat kun niitä vähän potkaisi... Ruohonleikkuri ei oikein tykännyt niistä, kun muutaman kerran erehdyin ajamaan niiden yli siinä mielessä, että levittäisin mullan levälleen...
Muutenkin ruohonleikkurini ei ollut ihan parhaassa kuosissa. Toisessa takarenkaassa on patentoitu systeemi renkaan paikallaan pitämiseksi, mutta ei se ihan toiminut... Koko ajan sai etsiä prikkaa ja putkea kohmeisen heinän keskeltä. Huvittikin ajella tuollaisella leikkurilla - aivan kuin ne entisajan roomalaiset taisteluvaunut piikkirenkaineen!
Pensaiden väleistä tuli kuitenkin komeat!
Putkimies soitti eilen iltapäivästä, että hänelle tulikin nyt hyvä väli töissä ja tuleekin jo nyt hoitamaan meidän hommat pois alta. Hyvä niin. Minä tosin lähdin havumetsään etsimään äidille (ja itsellenikin) vähän havuja syys/talviasetelmiin ja löysinkin hyvän kyljelleen kaatuneen kuusen, josta sain napattua tuuheat ja pörheät oksat het'siltään talteen. Vielä en ehtinyt itse niitä mihinkään laitella, mutta kohta pitäisi jos aion, sillä maa on kohta niin kovaa, etten saa niitä tungettua mihinkään!
Putkimies oli ehtinyt siinä ajassa saamaan keittiöön hanan ja lavuaarin toimintaan sekä kytkettyä tiskikoneen päälle. Eilen illalla tiskattiin tässä talossa ensimmäinen konetiski! Tänään oikein ajattelin, että silloin kun tiskasi, ei ajatellut miten kauan se vie muista kotitöistä. Tänään kun ei tarvinnut tiskialtaan ääressä seisoa, niin tuntui, että sai kamalasti aikaiseksi. Vielä kun pääsisi purkamaan konetta oikeisiin paikkoihin niin homma sujuisi kuin tanssi!
HURRAA!
Muuten remontti eteni tänään pikkujuttujen osalta. Isä maalaili pikkuisia paikkoja, teki toisen arkun valmiiksi (laitan kuvaa kunhan saan siitä edustavan), laitteli listoja jne. Pitäisi vielä etsiä raanulle keppi ja ripustella se seinälle. Ihanaa kun alkaa koti tuntumaan taas kodilta eikä miltään kamalalta työmaalta!
Sain syntymäpäivälahjaksi naapurin emännältä lintulaudan, ihka ensimmäisen minun elämässäni. En ole ollut kamalan hanakka syöttämään lintuja, mutta nyt kun oli vielä pellolla omia auringonkukan siemeniä niin kokeilin löytävätkö linnut minun taloni. Tänään niitä oli jo joku käynyt maistelemassa, mutta talosta ei oikein tule siementä niin hyvin kuin pitäisi - tai sitten siemenet ovat liian isoja!
Raivailin loppuja kukkapenkkejäkin talvikuntoon, mutta se ruohon ajo vielä jäi hamaaseen huomiseen.
Kävin illalla juoksentelemassa. Kiersin metsätienlenkin ja mielikuvitus pääsi lentoon varsinkin metsätietaipaleella, kun jokainen musta möykky oli tien yli kulkeva hirvi tai jokin muu hirvitys. Ärsyttävän pimeää ja kun aikaisemmin ei lenkille ole vielä ehtinyt... kunhan pääsen ns. omaan elämään kiinni niin sitten alan juosta oikeasti aamupäivästä. Illalla ei näe mihin astuu. Tänään varsinkaan. Astuin nimittäin lehmän läjään, joka oli tippunut naapurin lantakuormasta pihalle. Se litsaantui kenkien pohjiin niin mukavasti, että kenkä painoi tonnin ja askelluskin oli kuin olisi juossut korkokengillä. Yritin hiertää sitä hiekkatiehen ja osa siitä läjästä irtosikin, mutta kotona piti kepillä sorkkia loput irti. YÄKS!
Tänään oli todellakin sellainen päivä, että nautin kotona huseeraamisesta ja emännöimisestä. Äiti lähti kaupunkiin pihatöihin ja huomenna menee äidilleen käymään, joten sain talon kokonaan minun emännyyteni alle kahdeksi päiväksi. Ruuaksi tein makaroonilaatikkoa, sillä kaipasin vähän lohturuokaa. On ollut taas mieli vähän nuhjuinen ilman sen suurempaa syytä...
Laitoin paikkoja kuntoon, TÄYTIN TISKIKONETTA ja siivoilin muutenkin. Huomenna siivoan sitten kunnolla, kun lauantaina on Pyhäpäivä ja aion ottaa ilon irti vapaasta viikonlopusta! Ihanaa. Tilasin äidiltä ulkoroihuja, kun tulee perjantai-iltana tänne päin. Saadaan pihaan vähän elävää tulta - toivottavasti ei kuitenkaan liikaa...
Nyt minua odottaa vielä uusi Kodin Kuvalehti, jonka aion nautiskella peiton alla, kunhan sinne asti kerkeän... Siinä on tällä kertaa Jouluextra ♥ mikäs sen parempi tällaiselle joulusielulle!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
134. juoksupäivä (47vko)
- n. 7km metsätielenkki (42min)
- jalat toimivat hyvin ei suurempia kipuja tai krammeja, yhdessä vaiheessa jopa tuntui, että meno oli lennokasta ja mukavan helppoa, mutta sitten astuin siihen lantakasaan...
- hengitys sujui hyvin, yritin hengittää yläkropalla (ns. pilateshengitystä) ja suurimmaksi osaksi se onnistuikin ihan hyvin
- ryhti pysyi yllättävän hyvin ja siksi kai juokseminenkin oli helpompaa kuin ennen, mutta keskivartalolihaksissa on vielä tekemistä
- pimeää oli ja sateen syömät kolot ja kuopat tiessä tekivät juoksemisesta haasteellista, vähän jossain vaiheessa tiputteli vettäkin, joka puolestaan teki olon vähän kurjaksi... muuten hyvä juoksu ja ihana sauna oli odottamassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti