Bon Appetit, tipuset!

Aurinkoinen syyspäivä, huutavia lintuauroja ja harmaan sinisellä taivaalla seilaavia pilvenhuitukoita. Aikalailla täydellinen päivä pihapuuhille.
          Kun on koko kesän katsonut purua, pölyä, lautoja, listoja, sahoja, vasaroita, nauloja, pahveja ja kaaosta noin ylipäänsä ei se enää viiden kuukauden jälkeen kamalasti jaksa innostaa saati kiinnostaa. Lähdin tänään ulos, sillä jos olisin jäänyt sisälle katsomaan hitaasti etenevää viimeistelyä niin olisin paukahtanut kahtia. Miten se onkin, että nämä viimeiset viikot ja viimeiset hommat ottavat hermoon enemmän kuin se, kun lattian tilalla oli maata ja seinähirret näkyvissä?!
            Raivasin vähän kasvimaata. Sinne olivat jääneet pystyyn tillit ja herneet ja kukkia sekä lanttujen ja punajuurten noston jälkeiset kasat. Korjailin vähän selkeämmäksi sitä aluetta, mutta jätin vielä auringonkukat pystyyn, kun niissä olivat vielä suurimmaksi osaksi siemenet kiinni. Jos vaikka linnut huomaisivat ne vielä ennen talvea. Tätä menoa ne kyllä jäävätkin sitten kasvimaalle talventörröttäjiksi, kun niitä ei hoitanut pois yhdellä kertaa muiden kanssa. Sen verran tunnen itseäni...

Oli mukava riuhtoa kuolleita kukkia ja muuta roinaa pois ja saada lihaksiin mukavaa lämpöä ruumiillisesta työstä. On ikävä työpäiviä sen puoleen, että siellä sai tehdä koko ajan jotain oman kropan voimin... Voi kun tulisi lunta tänä vuonna sen verran edes, että pääsisi lumitöihin (voin olla erimieltä sitten niiden viiden metrin korkuisten hankien keskellä...).
         Iltapäivästä leikin siepparia kaurapellossa.
         Hain vähän kauralyhdetarpeita naapurin pellolta. Luvan kanssa. HUOM! Soitin vielä pellon laidasta varmistusta, että onhan tämä nyt ok, kun omatunto kolkuttaa niin että takaraivossa soi.. Ja tietysti toiset naapurit ajoivat juuri silloin ohi, kun olin kauraa katkomassa. Maine meni, kunnia kasvoi. Varkaaksi minua varmaan sanotaan kaikkialla muualla kuin nenän edessä, vaikka lupa oli saatu, moneen kertaan.
         Kauraa oli paljon ja tuntui jo kahdeksannen lyhteen jälkeen varkaalta olo, mutta ahneus voitti ja otin vielä pari lisää, jos vaikka joku homehtuu tai muuten menee pilalle... (selityksiä, selityksiä)

Niputin lyhteet suht löysään nippuun ja vein grillimajaan. Siellä ei ainakaan pitäisi olla lintuja, hiiriä tai hirviä, jotka voisivat syödä lyhteet ennen aikojaan... kuten muut jemmat joita olen joskus ottanut (esimerkiksi muutaman vuoden takaiset auringonkukan siemenet, jotka menivät parempiin suihin yhdessä yössä! Hmph, jotain opittu siitäkin...). Ihana tuoksu lehahti lyhteistä enkä malttaisi mitenkään odottaa, että saisin viritellä ne lintujen iloksi valkean hangen keskelle... Eiväthän linnut niistä välitä, kun naapurissa roikkuu läskipalat, mutta kunhan elättelen hullua haavetta ja romanttista maalaisunelmaa lyhteitä syövistä punatulkuista ja talitinteista.
        Tsirp, tsirp!

Iltasella kävin jälleen kuutamojuoksulla. Ei pimeässä ole kovin mukava juosta, varsinkaan näin hyvällä mielikuvituksella varustettu ihminen. Iso kivi oli karhu ja iso kanto hirvi. Jalat olivat jälleet ihan väsyksissä ja ajattelin jo, että johtuukohan tämä yhtäkkinen väsymys kylmemmästä ilmasta. Että jalat eivät ole tottuneet viileään keliin vaan käyttävät kaiken energian siihen, että saavat pidettyä itsensä lämpöisinä.. Toisaalta luulisi juoksemisen pitävän kintut tarpeeksi lämpöisinä ilman muuta yritystäkin. En tiedä. Vähän väsähtäneeltä jalat kuitenkin vaikuttivat, vaikka muuten lenkki oli mukava ja ihan kiva - pimeästä huolimatta!
        Huomenna mennään sitten raivaamaan mummon pihaa, kun se oli jo äidille huokaissut, että "jääkööt sitten hangen alle kukkapenkit ja muut..." Dramatiikan taju on toivottavasti perinnöllistä, heh!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
130. juoksupäivä 46 vko alkaa
- 5km kylälenkin miniversio (30 min)
- juoksu sujui muuten kivuitta ja krampitta, mutta jalat väsähtivät puolessa välissä matkaa
- hengitys sujui suht hyvin, mutta ryhti taas lopsahti johonkin kesken kaiken...
- oli pimeää, kuu paistoi ja tähdet tuikkivat, ei mitenkään kivaa juosta...
- muuten lenkki tuntui hyvältä ja jälkeenpäin pääsi saunaan jalkoja lämmittelemään
- mukava olo!
- kylmähkö ilta, kai jo lähelle nollaa!