Tavallisen hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä. Ei mitenkään erikoinen, mutta jollain tapaa hyvä.
         Aamulla lojoksin liian pitkään, mutta kun verhojen takaa paljastui syyskeli sateentihkuineen ajattelin, että juuri tämmöisinä aamuina pitääkin nukkua vähän liian pitkään. Silitin aamusta eiliset lakanat ja lämmittelin sekä takkaa että uunia. Isä teki yhtä hommaa kerrallaan, joten kai tämän aamuinen todisti vihdoin sen, että nainen osaa tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, mies keskittyy vain yhteen hommaan kerrallaan. Ei pahalla sanottuna, ihan vain toteamuksena.

Yritän epätoivoisesti pitää torppaa siistinä ja kodikkaana vaikka vähän poikkeustilassa vielä eletäänkin. Suunnittelin tänään taas ryijyn paikkaa seinälle ja olisi pitänyt hakea seinällekin oikea kello ja etsiä kuistin verhot jo valmiiksi (vaikka ei ole vielä edes verhotankoja!). Rakastan tämmöistä pesän tekoa ♥ Oikein odotan sitä hetkeä, kun sohva ja lukutuoli kannetaan tupaan ja rojahdan ensimmäistä kertaa elämässäni ikiomaan sohvaan, jonka omistusoikeutta ei tarvitse oikeussalin kautta käydä todistamassa. Oma sohva, oma tuoli ja oma kirjahylly vähemmän omassa torpassa. Mutta niin rakkaassa sellaisessa ♥
          Tänään oli tosiaan vähän harmaa päivä, oikeastaan perussyyspäivä, mutta kun on tottunut liian hyvää niin tämmöinen päivä on harmaa ja tihkuinen. Tänään ja huomenna olisi kaupungissa syysmarkkinat ja ajattelin mennä fiilistelemään markkinatunnelmaa huomenna. Kiertelen ja kävelen jalat jälleen puuduksiin. Menen nuuhkimaan kirjakauppaan uusia kirjoja ja kiertelen vaaterekkien välissä vaan todetakseni, etten tarvitse mitään. Syystunnelmointia. Tai ehkäpä ostan jonkun kirjan...

Iltapäivästä kävin ulkosaunalla vähän siivoskelemassa ja laitoin vähän tultakin kiukaan alle. Kokeilin vetikö piippu ja vetihän se. No problem! En tiedä mikä siinä kesällä oli, kun sen kanssa sai tapella koko ajan ja istua nokisessa saunassa aina lämmityksen jälkeen. Hyvin veti tänään ja taidan huomenna lämmittää ulkosaunan jos jaksan ja jos ehdin ennen kuin tulee taas säkkipimeää... sehän olisi toisaalta aika romanttistakin! Yksinään varsinkin, heh!
          Istuin toppahaalari päällä melko koleassa saunassa ja katsoin tulen leikkiä kuivilla puilla. Rakastan kahta ääntä yhtä paljon. Toinen on sateen ropina ikkunalautaan, varsinkin iltasella ennen kuin uni tulee, ja toinen on palavan puun ritinä. Tuli ylipäänsä. Minun rentoutusmusiikkini koostuisi pelkästään noista kahdesta äänestä.

Ruuan jälkeen istahdin hetkeksi pöytäni ääreen ja kirjoitin muutaman kirjeen. Olipas ihanaa taas kirjoitella pitkät pätkät ja sulkea salaisuudet kirjekuoreen. Itsekäs harrastus kun saa kirjoitella itsestään monta sivua! Toisaalta mukavalta tuntuu saadakin semmoinen kirje, missä toinen kertoo itsestään, joten se vähentää harrastuksen täydellistä itsekästä luonnetta... ainakin toivottavasti.
        Isä uppoutui töihinsä taas niin tyystin, että seisoin tiskin ääressä ja odottelin, että mies tulisi syömään niin minä saisin tiskattua ja iltahommat tehtyä. Kello tuli viisi ja puoli kuusi, laitoin porkkanat kiehumaan, kello tuli kuusi, porkkanat lilluivat melkein pilalle, kello tuli puoli seitsemän ja sitten nappasin takin naulasta ja kipitin syyssateen keskellä verstaan puolelle navetan vinttiin ja sanoin, että voisiko tulla välillä syömään niin minä pääsisin tiskaamaan. Koko illan se väänsi sähköhellan uutta tasoa ja sen reunuksia. Komea siitä tulee, uudesta hellakompleksista. Komea koko talosta!
         Kunhan nyt maltan mieleni ja odotan rauhallisesti sitä hetkeä kun kaikki on valmista... En malttaisi.

Tarttis tehdä tuolle lehtimäärälle jotain, kun en ole varma voinko jättää niitä pensaiden alle niiden mahdollisten tauti-itiöiden takia... pitäisi ajaa nurmikin pensaiden välistä ettei myyrät niin mylläisi.

Illalla paistoin riisipiirakoita, kun tästä talosta on ruoka loppu. Olisi kyllä mahdottoman hyvä kyky se, että saisi leivän riittämään loputtomasti ja vaikka jaettavaksi asti... olen kuullut että niin on joku heppu pystynyt tekemään...
         Lojoksin illan viltin alle ja rakastin.
         Olen onnellinen juuri nyt.


P.S. Löysin Youtubesta rentoutusvideon missä on kahdeksan tuntia tulen ritinää ♥ ihanaa!