Laattoja ja tapettia

Lokakuu on tuonut kylmät ilmat mukanaan. Tänä aamunakin oli mittarissa vain muutama plus-aste, joten minä hetkenä hyvänsä on sen ensilumen aika... Toisaalta ensi viikoksi on luvattu kyllä lauhtuvaa keliä... En oikein tiedä, milloin pitäisi vaihtaa kesärenkulit talvisiin. Ettei pääsisi talvi yllättämään...
       Tänään ei oikein ollut kenenkään päivä.
        Jotenkin aamusta lähtien kaikki hommat vähän köpsähteli milloin mitenkin.
        Meillä oli asialistalla tänään keittiön välitilan laatoitus ja jo laattojen hankinta oli ollut sen verran vaikea, ettei laatoituksesta odoteltu mitään sujuvaa tai helppoa. Eikä se sitä sitten ollutkaan. Laatat olivat vähän hankalan kokoisia ja pistorasioiden reiät tekivät hommasta entisestään mielenkiintoista. Ja jotenkin koko laatoitus oli jotenkin kamalan vaikeaa ja haasteellista, vaikka suuria vastoinkäymisiä ei ollutkaan. Merkillinen vaikeus siinä kuitenkin oli.

Laatat ovat tummia, vähän viirukaisia ja suhteellisen isoja. Minusta ne sopivat ihanasti vaaleaan keittiöön ja antavat vähän ryhtiä, jotkut nimettömät kommentoijat perheen sisäpiiristä olivat sitä mieltä, että vaaleat laatat vaaleaan keittiöön, mutta minusta näin oli parempi.
        Samoilla laatoilla tehdään sähköhellan viereinen seinä, mutta siinä oli vielä jotain fiksailua ennen kuin siihen oltaisiin käsiksi päästy. Nytkin meni iltaan ennen kuin saimme projektin päätökseen ja ruokaa eteen. Olin ajatellut kokeilla pientä juoksulenkkiäkin tälle päivälle, mutta ehti tulla pimeys ennen kuin ruoka ehti painua sen verran... Pitänee käydä sitten huomenissa kokeilemassa, miten tämän sairastelun jälkeen askel kulkee.
        Tapetti laiteltiin tiistaina päätyseinään.
         Ei sekään mikään helppo ollut, vaikka kuvio näyttää suhteellisen helpolta kohdistaa. Ohuet viivat kuviossa eivät antaneet oikeastaan mitään anteeksi. Sanoinkin, että mieluummin minä laittaisin kilometrin laattoja kuin seinän tapettia... Tämän päivän jälkeen en ole varma enää siitäkään! Mieluiten en laittaisi vähään aikaan kumpaakaan!

Raahattiin jo ruokapöytä omalle paikalleen ja eilisiltana väki kantoi myös tv:n sen omaan nurkkaan. Alkaa tupa täyttymään. Kävin eilen katsomassa ja kysymässä tarjouksia sohvasta, tuolista ja kirjahyllystä ja huomenna menen sitten hoitamaan tilauksen pois päiväjärjestyksestä. Tilaukseen menee 4 viikkoa joten jos sitten marraskuussa saisi ne tuparit pidettyä.. pidentyy vain tämä minun juhlien pito... Harmittaakin kun sitten on jo niin pimeää, että tuskin kukaan haluaa tänne pimeyden keskelle ajelulle tulla.

Ruska alkaa olla jo aika komea. En ole kamalasti vielä ehtinyt tai jaksanut liikkua luonnossa kuvia ottamassa, mutta jonkun verran olen pihalta napsinut lehtiä ja keltaisia puita kameran linssin läpi. Iltaisin on ollut taivas aivan mahtavan näköinen, kuin tulessa, ja yöllisellä taivaalla olisi pitänyt näkyä revontuliakin... Eilen taisi olla, jos eivät olleet jotain muuta kajastusta.
        Onneksi olo alkaa olla lähellä omaa pirteää (!!) itseään ja kun antibioottikuurikin loppui jo eilen illalla niin tämä päivä oli jo ilman suuren suurta väsymystä. Siksi kai juoksukin alkaa taas tuntumaan hyvältä ja pitäisi tossujen kanssa päästä vähän kylätietä kuluttamaan! Jospa huomenna olisi se päivä...
        Sytyttelin koiran haudalle äsken kynttilää. Laitoin siihen mustan pienen lyhdyn ja kynttilä kestää siellä paremmin sammumatta, kun on vähän tuulen suojassa. On kamala ikävä koiraa. Pimeässä syksyssä se vain korostuu miten yksin olen, kun ei ole koiraa puhekaverina tai lenkkiseurana. Ikävä koskee edelleen joka paikkaan, vaikka kohta koiran kuolemasta on jo puoli vuotta...
         Huokaus....