Tästä alkaa sitten syksy...

Ei ihan sellainen juhannus kun olin suunnitellut. Oikeastaan olisi kai pitänyt arvata, että tämä menee näin, kun koko tämä talvi ja kevät ja alkukesä on mennyt päin ... sitä! Miksi juhannus olisi ollut poikkeus!
          Olen väsynyt ja jos jaksaisin, niin olisin kai kiukkuinenkin.
          Eilen ehdin vähän löhötä riippumatossa silloin kun pieni mies veteli päiväuniaan, mutta muuten on pitänyt olla lapsenlikkana koko ajan. Ei nyt ihan sitä hommaa, jota olin ajatellut juhannuksena tehdä... En nimittäin ajatellut juhannuksena tehdä mitään!

Ilmat ovat olleet kivat. Tänäänkin paistoi melkein koko päivän aurinko ja vaikka mittari ei hellelukemiin noussutkaan (en tiedä vaan miksi?) niin oli mukava tepastella shortseissa ja pienissä hihoissa. Jospa kesä sitten alkaisi vihdoin, vaikka huomenna onkin yö jo pidempi kuin tänään... Aika masentava ajatus oikeastaan, kun tuntuu, että kesää on odoteltu kohta kaksi kuukautta!
           Tänään ei onneksi enää grillattu. Vatsa sekaisin jo muutenkin.
           Kun talo tyhjeni viiden maissa, siivottiin torppa ihmisasunnon näköiseksi ja huilattiin vähän aikaa. Sitten minä lähdin lenkille.
           Ihan fiasko sekin lenkki! Ajattelin piruuttani, että kun naapurin isäntä kurvasi samalle metsätielle samaan aikaan, että otanpa vähän kiritystä traktorista. Pinkaisin oikein vauhdikkaasti mäen nyppylän yli ja sitten pitikin tasata hengitystä ja pulssia ja koko kroppaa melkein puolet matkasta, kun tuntui että keuhkot repesivät... Fiksua, hyvin fiksua! Juoksulenkki meni siis vähän pipariksi, mutta tulihan sitä kuitenkin edes jotenkin liikuttua...

Iltasella kävinkin sitten taas saunassa, joka onkin näköjään minun kesähupini numero yksi. Kaikki illat istun saunassa ja nautiskelen. Olisi pitänyt käydä uimassakin, kun muuten en totu kylmään veteen ikinä, mutta en vain kertakaikkiaan jaksanut tänään enää sinne liikahtaa. Nytkin aion mönkiä vähin äänin peiton alle unta odottelemaan!
              Aamusella kun tepastelin tontin rajoja niin huomasin tontilla tapahtuneen veriteon: lokki oli kohdannut loppunsa aivan Hulluuden Niityn toisessa päässä. Vain veriset sulat olivat muistona lokin komeudesta. Kettu tai kissa tai ilves tai susi tai gepardi. Tappaja-ehdokkaita on monia! Kuollut mikä kuollut.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
82. juoksupäivä (28 vkoa täynnä)
- 5km metsätie (34min)
- juoksu-kävely lenkki kun kiskaisin keuhkot pihalle pienellä alkuspurtilla ja hengitys koski seuraavat kilometrit. Piti oikeasti pysähtyä ja poistaa limaa ja tasata hengitystä. Tyhmä minä!
- Jaloissa tuntui kai väsymys ja jatkuva meno, ei oikein hyvä fiilis
- ryhti ja asento ok.
- ilma oli lämmin ja juoksin taas shortseissa ja topissa pitkästä aikaa! +19 ja ilta-aurinko
- ei rullailua, ei venyttelyä... katotaan nyt oliko virhe