Elossa vasten odotuksia tämmöisen viikon jälkeen!

Tajusin tänään, että vaikka meitä kolmea yhdistää työmaalla eritoten työ, niin suurimmaksi osaksi ollaan kuitenkin yhdistelmä kaikkea muuta. Murheet, ilot ja asiat, joita käydään läpi, ovat myös kytköksissä siihen elämään, mitä emme jaa.
            Tänään vaan sattui semmoinen tilanne, että minun piti olla "ryhmän johtaja" ja ystävä samaan aikaan enkä tiedä selvisinkö kummastakaan kovinkaan hyvin. Tällaisessa porukassa missä ollaan tiiviisti yhdessä, puhalletaan samaan hiileen ja tapellaan viikot töiden kanssa, tässä tulee pakosta läheiseksi. Ihmisistä tulee muitakin kuin työkavereita ja kun jollakulla on murheita, niin ne murheet ottaa myös omille harteille. En minä osaa olla ottamatta, vaikka en jaksa kantaa välillä omiakaan ajatuksia enkä tunne olevani hyvä tuki kenellekään, kun omassa elämässä ei ole kunnon tukijalkaa ollut moneen kuukauteen. En edes tunne sitä naamaa, joka aamusella peilistä katsoo.
             Rankka viikko takana. Väsymys ja uupumus ovat olleet kavereina ja toivon todella, että alkaisi jo pikku hiljaa helpottamaan ja päästäisiin siihen arkirytmiin mikä soljuisi eteen päin ilman suurempia ongelmia.

Kotona söin ruuan ja nukahdin heti kun vähän itseäni vaakatasoon heitin. Sain koko talon itselleni, kun porukat lähtivät illaksi ja yöksi kaupunkiin, joten kulutin iltani ensin juoksulenkillä ja sitten saunassa ja iltapalalla. Torkuin koko illan ja jokaisesta tv-sarjasta näin vain alun...
          Aion nukkua huomenna kuin koomapotilas!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
75. juoksupäivä (26 vko)
- n 7km metsätielenkki (41min)
- juoksu tuntui alkuun vähän kankealta ja jotenkin askellus ei ollut ihan niin rento kuin voisi olla
- hengitys toimi hyvin
- ryhti ja asento on edelleen hakusessa, kun en ole videoita ehtinyt katsella ja korjata asentoa oikeaksi.
- ilma oli pilvinen, tuulinen, +15