Ei-rauhallinen eikä rentouttava viikonvaihde

Viikonloppu. Tuo rentoutumisen, lomailun ja akkujen latailun aikaa.
         Kissan viikset ja katin kontit!
         Tämän viikonlopun jälkeen olen väsyneempi kuin mitä työviikon jälkeen! Pieni siskonpoika on kylässä isineen ja äiteineen ja jäävät vielä muutamaksi päiväksi viikonlopun jälkeenkin. Poika on vilkas ja ollaan tehty niin sisällä kuin ulkonakin koko ajan jotain. Enemmän minua kuitenkin ahdistaa ja väsyttää jatkuva kaaos ja siivottomuus ja oman elämän puuttuminen.
           Minun vessani ovat vallanneet vaipat, kolme hammasharjaa ja pyyhe. Narun valtaa kolme isoa pyyhettä. Tuvan valtaa reput, kassit, lelut, vaatteet, kengät. Tiskipöydän valtaa maitopullot, lapsenruuat. Ja pihalla kompastelen palloihin, pieniin lapioihin ja kastelukannuihin.

Eilen oli pitkästä aikaa sellainen aamu, että heräsin tyhjään taloon. Vain minä ja vanhan talon narinat. Oli ihanaa hakea vähän puita ja laittaa uuniin tulet, kun herätessä tuntui niin kolealta. Tuli rätisi tutusti uunissa ja söin aamupalaa ja nautiskelin siitä, että kukaan ei puhunut minulle, kukaan ei kysynyt mitään eikä kukaan pyörinyt samassa huushollissa. Se kesti kuitenkin vain puolitoista tuntia ja sitten olikin tupa täynnä kaikkea!
          Sain eilen ajettua nurmen ja istutettua minun säälittävän pienet tomaatintaimet vähän uudemman kerran, syvempään multaan, mutta tuskin minä niistä saan tomaatteja tänä vuonna. Ne ovat kahden sentin mittaisia reppanoita ja niiden pitäisi tähän aikaan jo olla ulkona ja kaivata tukikeppejä ja kasvattaa varkaita... Minun kevääni on kaikin puolin vähän myöhässä.
            Tomaattien koulimisessa minulla oli pieni apurikin. Siskonpoika kasteli omia paprikan ja tomaatin taimiaan omalla kastelukannulla niin kunnolla, että taimiparat hukkuivat... kyllä siitä puutarhuri tulee, kunhan saadaan kasteluintoa vähän hillityksi!

Tänään puolestaan olisi pitänyt saada kasvimaa tehdyksi, mutta kun tuuli niin julmetusti koko päivän niin ei tehnyt mieli yhtään ryhtyä minimaalisen pieniä siemeniä laittelemaan maahan tällä tuulella... ja väsyttikin. Nukuin iltapäivästä kuin linnunpoika ja yritin vähän kerätä voimia ensi viikoksi.
          Iltasella kävin juoksulenkillä ja ainakin minulla juoksu todella aukaisee jotain sielun luukkuja, kun vaikean puolitoista kilometrisen juoksun jälkeen purskahdin itkuun.. Itkeä tyrskin ja juoksin ja hengityskin meni pipariksi. Yleinen väsymystila kai vaikutti juoksuunkin, joka ei ottanut sujuakseen yhtään, mutta jotenkin vasemman jalan kanssa on kai yhteistyösopimus sanottu irti, kun se juoksee laiskasti. Sillälailla läpsyttäen.
           Ärsytti.
           Juoksun jälkeen kävin uimassa ja katsomassa olisiko rannassa nyt aaltoja. Vähän oli, mutta ei ollenkaan sellaisia, mitä tuuli olisi antanut odottaa. Kylmää oli. Koko ajan vaan kylmempää. Tällä kertaa olin ihmetyksen aihe pienille lapsille naapurirannassa, jotka seisoivat rantavedessä tuulipuvut päällä. Hullu mikä hullu...

Saunan jälkeen ihailtiin sateenkaarta, joka ilmestyi taivaanrantaan rankan iltasateen jälkeen kun keli heitti (jälleen kerran) häränpyllyä ja sateen jälkeen paistoi aurinko niin kuin ei olisi satanut viikkokausiin! Sateenkaaren pää meni naapurin metsään, kuten aina kaikki hyvä, joten siellä olen kai huomenna kaivelemassa ja etsimässä aarretta.
           Huomenna saan kai kuistille sisäoven. Ulko-oven miehet laittoivatkin jo perjantaina ja se on aika komea. Vielä komeampi sitten kun ikkunat saavat puitteensa. Voin jo nähdä itseni siinä kuistilla istumassa ja juomassa kylmää hellejuomaa...

Naapurin isäntä mölisee traktorin kanssa tuossa naapuripellolla ja kylvää heinänsiementä laidunmaaksi. Minä odotan edelleen, että oma nurmeni itäisi, mutta kai tuokin pläntti vihertää ennen omaani... Ei kiva! Ajattelin lauantaina kun ajelin nurmea kolme tuntia, että kun pääsen uudelle, Älyttömyyden Pellolle, ajelemaan, lisää se nurmenleikkuu aikaa ainakin tunnilla... En ehdi sen jälkeen elämään, kun nurmeni vihertää!
           Mikähän geenivirhe tämäkin on?
           Nyt tämän mutaation pitäisi etsiä peitosta sellainen kulma mistä pääsisi sen alle. Lukea muutama sivu ihanaa kirjaa (Enni Mustosen Emännöitsijä menossa...) ja nukkua hyvät unet ennen huomista työpäivää!
           Adios amigos!

P.S. Nyt sataa ihan kaatamalla... ihana kesäsade ja oikein ihanaa unimusiikkia!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
76. juoksupäivä (26 vkoa täynnä)
- 7.2km kylälenkki (44 min)
- juoksu oli vähän hankalaa ja kankeaa, jaloista oli veto pois ja ne vaan läpsytteli asvalttiin
- hengitys sujui hyvin, lukuunottamatta itkua
- ryhti, asento-akseli täysin hukassa!
- pitäisi varmaan ottaa oikeasti selvää noista juoksu-välipaloista kun tämä on jo toinen viikko kun juoksu on vähän hankalaa ja ei ole oikein semmoista rentoa juoksua. Että syönkö vääriä asioita väärään aikaan vai mistä tämä johtuu
-keli hyvä, vähän liian tuulinen, mutta lämpötilaltaan(+15) ihan hyvä