Eilen illalla lopetin kirjan luvun (vastentahtoisesti tosin) hyvissä ajoin ja uni nappasi kiinni heti kun olin valot sammuttanut ja nyhjännyt peiton oikeaan kainaloon, mutta silti aamulla olisi tehnyt mieli viskata puhelimella ikkunan takana nauravaa lokkia. Väsytti julmetusti! Aamupalapöydässäkin haukottelin niin, että kananmunat olisi mahtuneet molemmille puolille poskiin!
Hullu haaveeni töissä oli tänään pienten käytävien siistiminen ja rikkaruohojen haraaminen hiekasta. Rehellisesti täytyi ajatella, ettei saataisi päivässä koko hautausmaan käytäviä tehtyä, mutta niin vain saatiin! Aikamoisia olemme - jälleen täytyy todeta. Tosin kamalan kuivaa hiekka oli ja elimme koko päivän vaaleassa hiekkapilvessä niin että aivastutti ja köhisytti koko ajan. Tauoilla huuhdoimme hiekat vähän alemmas mehulla ja kahvilla.
Puuttuvien kukkien kuormakin saapui tänään. Ei siinä meille oikeastaan kukkia enää ollut. Jonkun hassun kukkasen napattiin kokeiluun muutamaan puulaatikkoon, joita meillä on kappelin nurkalla ja muistelualueen takana, mutta muuten oltiin vaan läpikulku paikka. Kukat tulivat Etelä-Pohjanmaalta, joten melkein ulkomaan tuomisia!
Katto ja osa tuvan puoleista seinää purettu. Jotenkin tänään ei enää tuntunut niin pahalta se kaikki kaaos mikä kotona vallitsi, kun osasi siihen varautua, mutta heti kun vain sain orjanvaatteet vaihdettua kotoisemmiksi, tartuin imuriin ja imuroin remonttipaikan jälleen puhtaaksi ja hyväksi. Ei mene naulat kantapäihin.
Sisko perheineen oli vielä talossa ja selvästi alkoi jo kummankin porukan väsymystila toisiinsa tulla lakipisteeseen. Sisko rupesi pakkailemaan lähtöä ruuan jälkeen ja kun perävalot olivat kadonneet tien mutkiin, minä raivasin torpan siistiksi - tai niin siistiksi kuin remontin keskellä oleva talo voi vain olla! Oli ihanaa tehdä siistiä ja puhdasta. Imuroin ja pesin lattiatkin, vaikka remonttimies saapastelee huomennakin puruisine kenkineen pitkin tupaan. Siivoan sitten perjantaina uudelleen. No problem!
Seisoin siivouksen jälkeen OMASSA tuvassa ja nautin siitä, että ympärillä oli taas OMANLAISTA. Siistiä, puhdasta ja hiljaista. Ah, onnea! Tähän voisi lopuksi todeta, että mukava kun käyvät, mutta hyvä kun lähtevätkin!
Siivosin melkein hyvällä omalla tunnolla, vaikka aikatauluni mukaisesti olisi pitänyt roikkua trimmerin jatkeena ja ajella pihamaan nurkat siisteiksi, että olisi päässyt huomenna suoraan ruohonleikkuuseen. Sade yllätti ja muutti vähän suunnitelmia..
 |
| Viimeistä kesää tämännäköistä... |
Ainut vaan, että kun juoksin suurimmaksi osaksi peltojen vierustoja niin vähän pelotti päälaen korkuudella liihottelevat töyhtöhyyppä- ja kuovi-vanhemmat, jotka yrittivät suojella poikasiaan minulta, vaikka sanoin kyllä etten tee mitään! Pelotti. Niitä oli niin monta...
Iltasella nautiskelin hiljaisuudesta. Suihkusta ilman lelukaivureita ja iltapalasta ilman, että pitää kuunnella hampaanpesusta johtuvaa tappelua. Oma rauha, vihdoin.
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
77. juoksupäivä (27. vko alkaa)
- 5 km suopohjienlenkki (32min)
- juoksu tuntui kohtuullisen hyvältä ja melkein koko matkan sain pidettyä ihan hyvää vauhtiakin
- hengitys taisi käydä ylärajoilla ainakin lopuksi kun meinasi happi loppua jaloista
- ryhti parempi kun muistan vaan vetää vatsan sisään ja pitää selän lihakset tiukkoina
- tie onnettoman pehmeä ja vaikea juostava, oikeasti tehotreeni tällä kertaa!
- keli hyvä, sateen jälkeinen raikkaus ja lämpötila siinä +14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti