Kesältä vaikuttaa...

Eilen ajattelin, kun makasin pimeässä peiton alla ja kello kävi jo melkein puoltayötä, että kaikesta sitä hengissä selviääkin!
         Eilen oli työmaallakin aika tiukka ruohonajopäivä ja ajattelin jo kasvavalla kauhulla, että miten ihmeessä sitten selvitään kun (huom! kun) ne helteet alkavat. Nytkin jo jalat olivat kiisseliä ja powerit tiristetty viimeiseen mahdolliseen pisaraan asti. Välillä oikein säälittää sekin, että panen likat niin koville ja tiukille minun oman mielenvikaisuuteni takia, kun hautausmaa pitää olla miun ajatuksissa aina tietyssä kunnossa, kun viikko kääntyy perjantai-iltapäivään. Tekisin itse niidenkin edestä, mutta en jaksa minäkään voimiani enempää vaikka miten yrittäisin. Harmittaa vaan jos tapan tytöt jo ennen heinäkuuta...
          Kotona puolestaan oli eilisiltana operaatio tiiliseinän poisto tuvan ja apukeittiön oven suusta. Minä pyyhälsin pihamaan nurmea lyhyemmäksi ja samalla raksalla pöllyteltiin tiilipölyä ihan mahdottomasti. Laastia ja tiilejä ja pölyä oli ihan joka puolella, mutta niin vain seinä kaatui ja katosi.

Eipä tarvinnu iltasella miettiä mitä sillä loppu vuorokaudella tekisi... Imuri meni tukkeeseen koko ajan, kun yritin hienoa laasti ja tiilipölyä sillä imuroida ja siirtelin pöydältäkin tavaroita, että sain pyyhittyä ja siivottua pesutuvan pöytätasotkin harmaasta kerroksesta. Pesin lattiat ja luuttusin koko illan mokomaa sotkua.
            Iltasella väsymys oli mennyt niin yli, että unikaan ei tullut millään kun ajatukset rullasivat ja rullasivat edestakaisin. Kai se uni jossain vaiheessa nappasi kiinni, sillä tänä aamuna peilistä katsoi niin uupunut puutarhurin nuhjake, etten ole pitkiin aikoihin ollut niin väsyksissä kun tänä aamuna olin. Olen ollut huolissani äidistä ja isästä ja niiden jaksamisesta, mutta näköjään pitäisi olla huolissaan omastakin jaksamisesta...
            Onneksi tänään töissä oli jo vähän kevyempi päivä töiden osalta, vaikka pituutta tulikin päivälle ihan kiitettävästi, kun piti hoitaa yksi suntio-keikka normitöiden jälkeen. Pitkästä aikaa jäi semmoinen hyvä mieli suntiohommista, kun niin monta kertaa on tullut vähän paha mieli, jos ei ihan samana päivänä niin palautteen muodossa myöhemmin... Nyt meni kaikki hyvin ja niin mukavat työkollegat sattu papista kanttoriin, että oikein sielussa suhisi!
             Kävin palkitsemassa itseni tämän viikon töistä eräällä ihanalla jutulla, josta kerron huomenna lisää, kunhan ehdin sitä testaamaan. Hihi ♥
             Kotona odotti pienempi sotku raksalla. Olivat miekkoset rakentaneet aukkoon uuden seinän ja poistaneet vanhaa sen verran, että oviaukko suureni melkein 30cm ja uudelle hellallekin oli rakennettu sopivampi kolonen.

Pikkusisko oli tupsahtanut viikonloppulomalle ja olivat miehensä kanssa kokoamassa apukeittiön runkorakenteita navetan vintillä, missä paketit ja pakkaukset ovat lojuneet jo vähän aikaa. Minä pomppasin ruohonleikkurin kyytiin heti kun olin saanut ruokaa vähän suolen mutkiin, että saa todellakin huomenna olla kuin ellunkana!
          Pitkäksi meni tämäkin ilta, kun ruohonleikkuun jälkeen nappasin vielä imurin ja luutun ja siivosin remonttikaaoksessa elelevän torpan siihen malliin, että sain mielenrauhan. Yhdeksän maissa painelin vielä spurtti-lenkille keskelle naapureiden AIV-rehun tekoa. Kintuissa riitti powereita, kun en antanut niille mahdollisuutta vetelehtiä. Reipas lenkki ja teki hyvää. Pyyhkäisi samalla koko hurjan viikon unohduksiin ja jäljelle jäi vain tuleva kesäloma (eli tuleva viikonloppu helteineen!).
          Juoksulenkillä pysähdyin sen verran, että sain otettua muutaman kuvan siitä, miten taianomaiselta näytti kun satoi ja ilta-aurinko paistoi yhtä aikaa. Wautsi! Jo pelkästään maisemien takia kannatti tänään juosta vähän myöhemmin!

Nyt alkaa kuitenkin olemaan väsymystila siinä pisteessä, että tämä pötkylä kömpii peiton alle ja nukkuu huomisaamulla kuin ei olisi nukkunut sataan vuoteen!!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
78. juoksupäivä (26. vko)
- 5km metsätielenkki (30min)
- spurttilenkki, melko vauhdikasta juoksua koko matkan ja jaloilla ei ollu mahiksia yhtään!
- hengitys toimi
- ryhtikin tuntui hyvältä, en tiedä näyttikiö
- ja ajasta päätellen menin aika lujaakin. Vielä kun pystyisi juoksemaan pidempään ja kovempaan!
- ilma oli ihana, satoi ja aurinkopaistoi yhtä aikaa! +15