Kadonnut elämäni?

Juuri nyt kun istun tässä koneen ääressä iltainen sade ropisee ikkunalautaan. Sitä se on ollut tämän päivää. Hiljaisia sadekuuroja tasaisin väliajoin.
            Sain tänään poistettua vähän tallentavan digiboxin elokuvia ja sarjoja, joita sinne on kertynyt monen viikon ajalta jo. Katselin niitä sadepäivän ilona. Oikeastaan aika ihanaa tämmöinen kesäsade, kun ei tarvitse väkisin vedellä sadevaatteita niskaan ja mennä tekemään jotain järkevää..
            Nukuin päiväunet tai ainakin torkut ja kun talo hiljeni jälleen pikkusiskon ja hänen miehensä lähdettyä, minä lähdin käymään juoksulenkillä. Melko hyvältä juoksu tuntui, vähän veti jalat hapoille Kuoleman Mäessä, mutta muuten kipottelin suhteellisen hyvin koko lenkin. Puolessa välissä tosin rupesi satamaan, mutta onneksi kotona odotti lämmin sauna.

Iltalenkillä ajattelin taas tätä elämääni ja sitä, miten tämä on tämmöiseksi mennyt. Tuntuu, että yhdessä vuodessa minun elämässäni on vähemmän aikaa semmoiselle, josta oikeasti nautin ja mikä saa minut onnelliseksi ja sitten puolestaan elämä tursuaa sellaista, joka on sitä toisenlaista...
          Tiedän kyllä, että ainut ihminen, joka nuo vaakakupit saa kääntymään, istuu tällä puolen ruutua, mutta kun en oikein tiedä mistä aloittaisi. Miten ihmeessä saan raivattua elämääni jotain sellaista, mikä saisi minut onnelliseksi ja iloiseksi joka päivä? Tuntuu, että olen yllättynyt jo siitä nykyään, jos hymyilen ilman syytä ja ennen vanhaan sekin onnistui huomaamatta.
           Tänään kokosin jälleen oman romaanini henkilöitä ja hahmottelin juonta. Kolmatta tai neljättä kertaa. Itsekritiikki on niin valtavaa, etten saa kirjaa kuin alkuun kun se jo tuntuu lapselliselta ja typerältä. Siihenkin haluaisin saada enemmän aikaa. Sen kirjoittamiseen. Kirjoitan jo nyt niin paljon, että mihin minuuttiin minä kirjan sullon. Päiväkirjan ja blogin väliin? Ja silti tahtoisin sille löytää aikaa...
            Treeni on toinen, joka on jäänyt vähiin. Siis juoksemassa käyn säännöllisesti, mutta se muu treeni, mikä teki talvisaikaan hyvää, on jäänyt melkein kokonaan jos juoksua ennen tehtäviä pieniä lämmittelyjä ei oteta lukuun.
            Ja kirjat. Nytkin minulla on iso pino lukemista odottavia kirjoja, joita en malttaisi pitää hyllyssä vaan päästä ahmimaan.
             Muutama tunti lisää minun elämääni...

Sade jatkaa ropinoitaan ja minä painun pehkuihin.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
79. juoksupäivä (27 viikkoa takana)
- 7.2km kylälenkki (44min)
- juoksu kulki suht hyvin. vähän jaloissa tuntui uupumista ja väsymistä ja varsinkin ylämäissä veti herkästi hapoille
- hengitys meni ja sujui hyvin, ei kramppeja
- ryhdin ja asennon yritin pitää suorana ja tukevana ja vedellä vatsaa sisään
- ilma oli koleahko, +14 astetta ja satoi puolet matkasta, muuten hyvä juoksukeli