Onko tähän tautiin pilleriä?

Tai jotain leposohva terapiaa tai muuta hoitoa!
         Ajoin nimittäin tänään ensimmäistä kertaa tuon Älyttömyyden Pellon ja siitä tuli tosi makee! Ja nurmenleikkuu kesti neljä tuntia! Minun järkevä puoleni sanoo, ettei tässä ole mitään järkeä ja se toinen puoli, joka rakastaa ruohoa, tilaa ja vihreyttä, on ihan innoissaan!
          Hulluahan tämä oikeasti on. Kyllä minä sen tiedän!

Ja kuten kuvasta näkyy, myös kasvimaa rehottaa tasaisen vihreänä. Kamala sekin! Vieläköhän sieltä löytyy mitään kasvimaa-kamaa!?
         Keräilin vähän kiviä ensin tältä alueelta, jonka tänään ajelin, että sain paremmin ajettua enkä rikkonut konetta. Mukavaa oli ajella välillä ihan uusia alueita, vaikka ei tuo nyt kovin vaihtelevaa maastoa ollut... eh! Kunhan nyt kasvaa kunnon heinää täyteen, niin konekin kestää vähän paremmin "pinnalla". Nyt peltomaa oli vähän pehmeä sadeviikon jälkeen, mutta ei se pahoja jälkiä kuitenkaan jättänyt. Onneksi!

Töissä tein aamulla pitkän listan siitä, mitä pitäisi vielä tänään ehtiä tekemään. Sitten pomo sanoikin, että päästään tänään vähän aikaisemmin ja meidän piti tehdä hommat vain entistä lyhyemmässä ajassa... Ajattelin kun vetelin sitä 10 000 haravanvetoa, että minun pitäisi opetella laskemaan vaatimustasoa itseni ja muiden takia... Tapan itseni ja muut, kun ahnehdin töitä ja näen verkkokalvoilla sen millainen työmaan pitäisi olla. Pitäisi ajatella että se on vain työtä.
         Tänään kun tulin kotiin, hyppäsin heti ruuan jälkeen oman leikkurin selkään ja lopetin vasta alkuillasta. Yritin trimmailla vielä viinimarjapuskien välit, kun ne ovat villiintyneet viidakoksi, mutta siima loppui ja minun patterini loppuivat myös. Olin ihan puhki ja väsynyt ja päätin jättää leikin siihen. Laitoin saunan lämmite ja kävin juoksulenkillä päätä tuulettamassa.
           Juoksu kulki hyvin ja nopeasti. Pitäisi viikonloppuna heittää vähän pidempi lenkki, kun nämä ovat olleet näitä 5km pyrähdyksiä. Ihan riittäviä tosin työpäivän jälkeen...

Iltalenkillä pysähdyin ottamaan kuvia ja itikat hyökkäsivät heti kiinni. Ihmeellisesti ne lämpöisen kehon löytää. Luulisi, ettei nyt minua kukaan ehtisi huomata yhden iltalenkin aikana, mutta niin vain oli parvi kimpussa. Jos ne kaikki olisivat verta imeneet, ei minussa olisi tipan tippaa jäljellä! Pitäisi joku kerta purra takaisin...
           Huomenna on työpäivä. Lyhyt päivä, mutta kuitenkin. Hipsin siis taas tuonne uniorsille koisimaan... Viikonloppu. Ah.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
84. juoksupäivä (29.vko)
- 5km metsätie (25min)
- juoksu kulki ja tuntui hyvältä ja jalka nousi kevyesti ja nopeasti
- hengitys pelitti mainiosti ja jaksoin koko matkan melkein samaa vauhtia
- ryhti parempi, kai töiden haravointi on vahvistanut keskivartaloa
- keli viileähkö ja pilvinen, ihan kiva juoksukeli, +14