Mursketta ja tyytyväisen emännän nurmentuoksuinen päivä ♥

Olipas ihana ottaa sadepäivien jälkeen tämmöinen aurinkoinen ja suhteellisen lämmin päivä ♥
       Aamupala keskeytyi kun kalamies kantoi meille pari kiloa muikkuja ja samalla meni suunnitelmat ruuasta uusiksi. En ollutkaan pitkiin aikoihin syönyt muikkuja, joten tämä herkku tuli ihan hyvään saumaan. Parhaita ne ovat uusien perunoiden kanssa, mutta sitten kun on uusia perunoita ei oikein enää saa kunnollisia muikkuja... Dilemma, jonka soisi jonkun ratkaisevan!
        Aamupäivän rouskuttelin ne risuaidanteen risut murskaksi oksasilppurilla ja olikin taas niin terapeuttista puuhaa, kun oksat olivat ensinäkin hyvän/oikean kokoisia jo valmiiksi, eikä kone jäänyt koko ajan jumiin. Ja toisekseen ne olivat niin kuivia kun olivat koko talven kököttäneet pihamaalla, että murskeesta tuli hyvää. Olisihan niitä voinut rouskutella enemmänkin, kuten sanoin, se jos mikä käy terapiasta: monotonista puuhaa, jossa saa vajota aatoksiin tai ihan vaan tuijottaa tyhjyyteen.
       Jos sinusta joskus tuntuu, että arki kaataa kaikki seinät niskaan, hanki oksamurskain ja kasa risuja ja ryhdy hommiin. Saa kivaa katetta pensaiden alle ja tyhjän, kevyen mielen, jonka voit täyttää ilolla ja luovuudella ♥ Suuri suositus!

Haaparisuista mursketta.

Vaikka risuja oli ihan kiva nippu niin aika nopeasti sain murskeen leviämään pihamaalle. Yksi kuormallinen meni alppiruusun ja tuijan alle ja toinen kuorma uusien pensaiden reunuksiin, eikä ihan riittänytkään. Tämä "priima murske" eli murske, jonka teen risuista on minusta sitä parempaa, jota käytän vähän siistimpiin kohteisiin ja sitten puiden mujut, joita saan tupa- ja hellapuiden alta yms. ovat kakkoslaatua.
       Tämä murske kestää ehkä kesän tämmöisenä vaaleana, mutta kyllä se sitten loppujen lopuksi tummuu siistiksi vaikka nyt se paistaakin melko karulta pihalta vielä kuin valkoinen lakana pensaiden alta!

Sitten sitä kakkoslaatuista mursketta laittelin tänä vuonna viinimarjapensaiden alle. Edelliset murskeet eivät kestäneet edes päivää, etteikö siellä joku lintunen käynyt rääpimässä niitä levälleen etsien jotain syömistä. Katsotaan nyt montako kertaa saan näitä pahnoja siistiä tämän kesän aikana!
       Eihän meidän pensaan aluset mitään kauneuden perikuvia ole, kun kate on niin karkeaa eikä mitenkään tasalaatuista, mutta olen huomannut, että ei se näkö niinkään, jos kerran toimii. Kate pitää suurimmat heinät pois pensaiden alta ja juurelta eikä sitten tuki tyveä. Lannoitteet tosin pitää heitellä aika tarkasti tuonne katteen juureen etteivät jää kiikkumaan tuohon kuorikatteen pinnalle...
        Ennen katteiden laittoa ajoin jo vähän nurmen piippoja pensaiden välistä leikkurilla ♥
        Ah, mikä leikatun nurmen tuoksu! ♥
        Kun on melkein 8 kuukautta haistellut vain lunta ja jäätä ja kylmää, niin tuore, leikattu nurmi oli tänään ihan paras tuoksu! Innostuin vähän siitä leikkaamisesta ja pistin matalaksi vähän muitakin "pitkäksi" kasvaneita nurmilaikkuja pihamaalta.
        Todellakin laikkuja, sillä joka paikassa ei ole vielä edes nurmi itänyt, vihertänyt, saati kasvanut!

Vihreä keidas keskellä kuivaa kenttää

Isä maalasi tulevat ajosillan kaiteen aitalaudat vinttiin, joten traktori on karanteenissa ainakin viikonlopun. En pääse käsiksi myöskään ajettavaan leikkuriin, joten senkin huolto jää ensi viikolle. Tuskin nurmi villiintyy ennen sitä ja työnnän sitten työnnettävällä jos näin käy ♥
        Pitkästä aikaan minulla on kesästä todella hyvä fiilis.
        Tarkoitan, että yleensäkin kesä tuo hyvät vibat pintaan, mutta lähivuosina sitä iloa on vähän laittanut matalaksi työmaan ilmapiiri, työmaan paineet ja motivaation puute omaan tekemiseen. Tänä vuonna minulla on töistä aika rento fiilis. Menen periaatteessa kuin uuteen paikkaan, vaikka työmaa tuttu onkin. Ihmiset siellä eivät tiedä minusta oikeastaan mitään varmasti ja ainakin alkuun aion myös pitää asian niin. Enkä myöskään avaudu kuin aapelin aapinen siellä jokaiselle heti! Jotkut asiat on hyvä pitää itsellään, koska aina on ihmisiä jotka jossakin vaiheessa käyttävät niitä sitten vastaiskuna... valitettavasti.
         Sen opin edellisestä työpaikasta.
         Pitkästä aikaan minulla ei ole kesästä minkäänmoisia paineita! Ja se on varmasti suurin syy tähän hyvään oloon, joka minulla nyt on ♥ Iloinen, rento ja mukava olo. Ja kun työt ensi viikolla alkavat niin aion suhtautua työhöni samalla tavalla. Minä en ole vastuussa koko hautausmaasta tai sen töistä, olen vastuussa ainoastaan omasta osuudestani ja se tuntuu monen rankan vastuuta täynnä olleen vuoden jälkeen vapauttavalta!

Iltasella lämmitin ulkosaunan ja kuuntelin lintujen konserttia. Siihen liittyivät pellolla olevat kuovit ja töyhtöhyypät sekä puissa räksyttävät räkättirastaat että muut ihanat pienet linnut, joiden laulu oli jo kesästä ja lämmöstä ♥
       Niin... ja niitylle lennähti iltasella myös tuttuakin tutumpi kurki. Pidin sille kyllä puhuttelun heti kärkeen, että jos kiviaidan toisella puolella on mullikoiden laidun niin eikö Arvon Lintu voisi lennähtää sille puolelle kaivelemaan turpeita irti eikä repiä minun siistiksi ajamaa nurtsia?! En saanut vastausta... Omapäinen pentele!
       Iltasella nauroin Miehenmurrikalle, että äiti oli ottanut puheeksi tulevan kesän ja sen, että he aikovat kyllä olla kesällä enemmän täällä maalla, mutta Miehenmurrikkakin saa toki olla samaan aikaan jos niin päätämme. Hän lisäsi vielä, että "kyllä täällä neljälle töitä on!" ♥ Miehenmurrikka ei löytänyt asiasta yhtä paljon naurun aihetta kuin minä... jostain syystä... Äiti taisi kuitenkin tarkoittaa, että mahdutaan saman katon alle kaikki neljä! Ja kyllähän Miehenmurrikka osaisi varmasti olla isällekin apuna semmoisissa hommissa, mihin äiti ei enää kykene niin tarttumaan!
        Ei mikään hassumpi ajatus.
        Terveisin, työleirin johtajatar...

Tästä se alkaa, nurmenleikkuu kausi ja vihreyden kesä ♥