+30 ja talviturkki poies! ♥

Uusi viikko alkoi ja helleaalto jatkuu vyörymistään. Onkohan tämä jo kahdeksas kunnollisen lämmin päivä?! Aamulla vielä tuntui, että päivä alkaa viileänä, kun oli alle kymmenen, kun raahauduin autolle ja työmatkalle, mutta ei tarvinnut päivän vanheta kuin aamukahvitaukoon, niin jo oli pitänyt riisua vaatekerroksia vähemmäksi.
      Maa on todella kuivaa! Rutikuivaa!
      Kerättiin Hennan kanssa tänään viimeisiä lehtikasoja ja saatiin itsemme ihan mustiksi pölyiksi pelkistä lehdistä! Puhumattakaan sitten kun autoimme Akia hautojen peitoissa ja meille jäi ylimääräisen hiekan mättäminen... Sai ainakin ilmaista jalkatreeniä ja kyykkytreenejä, jotka tietysti käytin hyväksi! Onko parempaa kuin arkinen treenaaminen työn ohessa! Päänkokoisia kiviä kun nosteli kauhaan kymmeniä kertoja, niin eivät mahdu kohta jalat kuin oikein leveisiin shortseihin!
      Meillä oli koko päivän töitä. Leena oli luetellut pitkän listan ennen kuin lähti kesäkukkien kuntoa tutkimaan kukkatarhoille. Tehtiin koko päivä jotakin ja päiväkin meni todella sukkelasti ohi. Vaikka iltapäivästä oltiinkin sekä mustia että väsyneitä, oli mukava kun koko päivälle oli riittänyt sopivasti puuhaa.
       Vaikka homma ei ihan samalla tavalla kuormita kuin aikaisempina vuosina, niin fiilis on kymmenen kertaa parempi. Hennan kanssa tullaan hyvin juttuun ja mikään ei hitsaa ihmisiä kiinni paremmin kuin yhteiset urakat!

Töiden jälkeen kävin ostamassa vähän multaa, että sain taimet koulittua parempiin purkkeihin. Kun olin saanut ruokaa suolen mutkiin, riensin taimien pariin ettei niiden kanssa menisi koko iltaa! Istahdin nurmelle taimieni ja multieni kanssa ja rupesin purkittamaan.
       Kurkkua, jättiläismäisiä samettikukkia ja parsa-ja kukkakaalia.
       Katsotaan mitä niistä saan.
       Jotkut taimet olivat virahtaneet vähän turhan korkeassa lämpötilassa (melkein +30 astetta meidän "kasvihuoneessa") pitkiksi ja ne olivat vähän vaikeita koulittavia, mutta suurimmaksi osaksi homma sujui aika sutjakkaasti!
        Nyt vaan pitää muistaa kastella ja kohta sitten vähän lannoitella... ♥

Multitaskaaminen oli illan sana, kun isä pyysi avuksi ajosillan kaiteita sahaamaan. Taimien laitto oli kesken, mutta ajattelin, että pääsen rauhaan, kun menen nostelemaan kaiteet syrjään sitä mukaan kun iskä niitä sahaa poikki.
     Näillä ajosillan kaiteilla on semmoinen historia, että vuonna 1986 isä teki ensimmäiset kaiteet ajosillalle, kun minä menin heti illistelemään ajosillan reunalle, kun tultiin tänne maalle kesän viettoon ♥ Isä alkoi tehdä kaiteita heti.
      Nämä kaiteet taitavat olla kolmannet tai neljännet luvultaan. Tällä kertaa kyllästetystä puusta, että jospa kestäisivät vähän paremmin.

Uutta kaidemallia, sivukaiteet...

Aikamoinen homma tämmöisten tekemisessä on. Jo pelkkä maalaaminen kestää monta päivää, liekö jopa viikkoja, mutta valkeat, uudet kaiteet ovat varmasti upeat! Tällä kertaa aion pitää kaikki köynnöstelevät kasvit erossa uusista kaiteista etteivät homehuta tai likaa uutta maalipintaa heti!
      Toisaalta kaiteeton ajosiltakin on ihan jännän näköinen.
      Pitäisiköhän mennä illistelemään reunalle, jospa kaide ilmestyisi yhtä nopeasti kuin vuonna -86 ♥

Olin pölyinen, multainen ja väsynyt kun vihdoin sain taimet kasteltua ja hyväiltyä niitä ajatuksillani. Laitoin vähän saunalle tulia, vaikka ihan lämpöä ja löylyä ei nyt kamalasti tehnytkään mieli. Teki mieli ainoastaan saada pölyt ja tomut pestyä pois.
      Ennen saunaa otin kuitenkin suunnan rantaan.
      Olen kantanut talviturkkia taas melkein 9 kuukautta, joten turkki alkoi jo painaa!
     En muista milloin viimeksi olisin heittänyt talviturkin tällalailla. Vesi oli uimakelpoista. Uiskentelin ihan rauhassa ja kelluin ja nautiskelin ihan kuin joskus heinäkuussa konsanaan! Yleensä talviturkin viskaaminen on kirkumista veteen, kirkumista vedestä pois. Nyt ihan oikeasti uin ja nautin ja polskin!
       Melkein tunsin kuin stressitasot laskivat nollan alapuolelle ♥ Miten olinkaan kaivannut uimista, sitä rauhaa ja hiljaisuutta. Painottomuutta ja keveyttä. Hurraa! Uimakausi avattu!

Miehenmurrikan kanssa puhuttiin iltasella puhelimessa. Molemmilla oli asiaa ja oli kiva kuulla toisen ääntä, vaikka eroahdistusta koettiinkin tänä aamuna, kun taas erottiin molemmat omille työmaillensa ja Miehenmurrikalla alkoi poikaviikko.
        Puhelimessa puhuminen ei tietysti ole sama asia, mutta se tuo minulle iltaan sellaisen rauhallisen hetken, jonka voi tyystin pyhittää toiselle ja toisen kuunteluun. Toki sitä mieluiten puhuisi joka ilta kasvotusten, mutta puhelu on toiseksi paras vaihtoehto.

Helteinen autere ♥

Koivuihin ovat puhjenneet silmut nyt todella ja eletään kevään kauneimpia aikoja, kun koivut ovat vaalean vihreän puvustuksensa peitossa ♥ Olen yrittänyt ahkerasti kuvata koivuisia maisemia, sillä tämä aika ei kauaa kestä, mutta eivät ne maisemat näytä niin upeilta kameran linssin läpi kuin luonnossa!
      Äänet, tuoksut, lämpö ja maisemat.
      Olen imenyt niitä sisään kuin huomenna sataisi lumet ja tulisi talvi. Kuuntelin tänään radiostakin, kun puhuivat suomalaisten erinomaisesta kyvystä kääntää kesä-vaihde päälle heti kun lämpö tulee! Meidän on pakko! Eihän tämmöisistä lämmöistä tiedä ovatko nämä kenties kesän viimeiset (eivät ole!), joten silloin pitää kääntää kesäinen fiilis nuppi ON-asentoon, jos lämpöä kerran saadaan!
       Tänään meidän mittari näytti +30 ja ei ollut kylmä ♥
        Kyllä kesä on kiva!