Lämmössä lojumista - kuin viimeistä päivää!

Lämpöä, aurinkoa ja kesäistä oloa ♥
         Sitä oli tämä päivä pullollaan. Mittari näytti jo heti aamusta +16 eli odotettavissa oli tämän kevään vai voisiko jo nyt sanoa kesän lämpöisimpiä päiviä tähän mennessä. Vähän käsivarret kummastelivat, kun hain postin t-paita päällä. Ne ovat niin tiukasti olleet hihojen peitossa kohta 9 kuukautta etteivät oikein sopeutuneet heti hihattomaan keliin... Totuttautuminen alkoi siis tänään!
          Vaikka sunnuntai olikin, tein vähän hommia. Piti saada nuo kivitoteemit valmiiksi niin ei menisi niiden kanssa tuhratessa enää sitten aikaa kun aikaa on vain töiden jälkeinen elämä. Ihan tarpeeksi pihasta löytyy hommaa sittenkin!

Kunhan kukat kasvavat ympärille niin voi olla ihan komean näköinen kivipaasi ♥ Ainakin se on siistimpi kuin kasa kiviä epämääräisessä kulmassa... Ja kukkapenkkiinkin oli tullut eloa näiden lämpöisten päivien aikana. Ovat jo maanpäällä, urheat perennat!
       Pienemmän kivitoteemin vein saunan kivikon päätyyn. Sehän vasta karulta nyt näyttääkin, kun siinä ei ole kuin kultapiiskun raaskileet ympärillä, mutta luulen, että kunhan vähän saadaan vihreyttä sekin näyttää upealta kukkien keskellä!

Tänään olen yrittänyt ottaa rennosti ja tehnyt juuri sitä, mitä haluan. Ilman sen suurempia pakottamisia. Ruoka oli ainut "pakollinen" asia jonka tänään tein, muuten vietin kyllä leppoisaa sunnuntaita ilman huonoa omaatuntoa laiskottelusta!
     Huomenna alkaa nimittäin työt ja olen vähän kuulostellut omaa oloani sen suhteen. Toinen puoli ymmärtää, että tarvitsen arkeeni selkärangan (ja rahaa!), jota työelämä tuo. Toinen puoli on sitten varuillaan siitä, että onkohan tämä nyt viisasta tämäkään! Onneksi osaan työni, ei ainakaan tarvitse jännittää eikä pelätä sitä, enemmänkin minun epävarmuuteni on sitä, että työporukka saa minut ahdistumaan... Tarkoitan juurikin sillä negatiivisuudellaan ja "kaikki on huonosti"-asenteellaan. En tarvitsisi semmoista juuri nyt!
        Olen miettinyt muutaman kerran, että olikohan virhe lähteä vanhasta työpaikasta, mutta joka kerta olen tullut samaan tulokseen. Jos en olisi lähtenyt, olisin oikeasti juurtunut sinne ja rapistunut henkisesti täysin! Päätökseni lähteä uuteen oli oikea. En vain ole hyvä tekemään äkkiseltään mitään uusia muutoksia elämässäni. Kaipaan vähän semmoista pehmeää laskua vähän kaikkeen...

Pehmeästä laskusta puheen ollen...
       Puhuttiin eilen Miehenmurrikan kanssa tulevaisuudesta ja siitä, millainen yhteiselo tulevaisuudessa rakennetaan. Nythän olemme melkein eläneet tämmöistä joka-toinen-viikko-elämää. Ehkä suurin ratkaistava ongelma on asumus, paikka jossa ryhdyttäisiin meidän perhettä kasvattamaan.
         Tämä paikka on minulle koti. Täällä olen se joka olen eikä Miehenmurrikallakaan ole mitään tätä paikkaa vastaan. Tämä ei vain satu olemaan minun omistuksessa, vaan tässä asumismuodossa kaupan päälle tulisi minun vanhempani. Ymmärrän, ettei asumisratkaisu hirveästi houkuta Miestä...
          Miehenmurrikka ehdotti kaupunkiasuntoa ja jätettäisiin tämä niin kuin varalle. Minua alkoi ahdistaa heti! En minä jaksa kerrostalossa istua sisällä kaiken aikaa, kävellä asvalttiviidakossa tai puuhastella jatkuvasti pienissä neliöissä, kun olen tottunut pihaan, pihatöihin ja puurtamiseen ulkona!
           Minulle tuli eilen kunnon ahdistus koko ajatuksesta, itkuun asti... Ja tämä juuri on sitä, mistä puhuin, että minun elämässäni muutosten pitäisi tulla niin, että ehdin omaksua ne. Vaikka muutos olisi positiivinenkin. Kaipaan sitä, että pääsen tilanteen tasalle enkä pidä ns. yliajosta, jossa minulle sanellaan mihin päin elämäni tästä lähtien vie.

Olen toki samaa mieltä, että jossain vaiheessa olisi aika harkita yhteistä arkea ja elämää oikeasti, mutta haluaisin että päätös toisi mukanaan onnea, iloa ja intoa uudesta elämänvaiheesta eikä samanlaista panikoitumista ja ahdistusta kuin eilisiltainen keskustelu. Aloin epäillä jo omaa kypsyyttä ihmisenä, jos pelkkä keskustelu aiheuttaa melkein paniikkihäiriön!
        Ja onhan sitä ennenkin eletty monet sukupolvet saman katon alla. Jos meille joskus tulisi lisää lapsia katraan verran, niin olisi ainakin lastenhoito lähellä, jos vaikka semmoista tarvittaisiin joskus. Kokeilla ainakin voi, miten yhdistettäisiin meidän elämä tähän taloon.
         Minä ainakin haluaisin, että tämä paikka olisi osa minua jatkossakin ♥
         Täällä minä olen ehjä, kokonainen ja hyvä ihminen. Täällä minä olen saanut rakentaa itseäni turvallisesti, omassa tahdissa, omalla tavalla. Täällä minä voi hyvin ♥
         Täällä minä opin rakastamaan sekä muita, mutta eritoten itseäni. Tämä paikka sai minut hyväksymään itseni juuri sellaisena kun olen!

Kävin iltasella pienellä juoksulenkillä. En tiedä miten pukeutua lenkille, kun oli hiki ja sitten kun tuuli vastaan niin oli melkein kylmä... Kevätilmat ovat vielä niin arvaamattomia, etten oikein viitsisi vielä ihan toppikeleiksi heittää.
      Ihanaa oli kuitenkin juosta ilman musiikkia tällä kertaa, kun kuuli kesän ääniä. Linnut huutelivat pelloilla niin kiihkeästi, että niillä oli varmasti meneillään joku kevätsoidin ♥ Vielä ei ollut toukotöissä ketään, mutta muutaman viikon päästä saan juosta iltalenkkini peltotöistä nousevan pölypilven keskellä!

Katsotaan nyt sitten, onko töiden jälkeen enää elämää...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
461. juoksupäivä (168 vko loppuu)
- 2852.2 km
- 5km suopohjien lenkki (28 min)
- semmoinen palauttava, rento lenkki oli tarkoituksena juosta. Vähän särki päätä koko päivän, joten en mitään urakkaa halunnut illaksikaan ottaa
- ryhti kesti hyvin ja lantiokin taisi suht kohta olla kohdillaan
- askellus lyhyttä ja hyvää, ei ongelmaa sen suhteen
- selvästi vähän puhti pois, joten tämän viikon treenit yms. ovat kyllä vieneet osansa
- hengitys otti vähän ilman kuivuudesta "osumaa" ja kai siellä jotain siitepölyäkin jo oli, mikä vähän kurkkua kuivasi
- ihan mukava päännollaus juoksu ja ihana oli taas vaihteeksi juosta ilman musiikkia. Olen yrittänyt pitää semmoisiakin lenkkejä, missä en kuuntele musiikkia ollenkaan.
- +18, lämmin ja vähän tuulinen ilta, hiki tuli enkä oikein osannut ottaa semmoista vaatetusta, missä olisi ollut hyvä...