Helteet vetävät henkeä: vesivaunu kasvimaalle

Toukokuu on ohi ja siirrymme huomenna jo kesäkuun puolelle. Myös ensimmäinen työkuukausi uudessa työpaikassa on takana ja voin sanoa, että jos jotain epäilyksiä oli kuukausi sitten, että teinkö nyt varmasti oikean liikkeen, kun jätin kaiken vanhan ja tutun taakseni, niin voin sanoa nyt, että tein! Tämä kuukausi on ollut niin toisenlainen, kaiken suhteen. Olen ollut iloisempi ja vaikka työ väsyttää ihan samalla tavalla kuin ennenkin eikä unta tarvitse illalla odotella, en ole niin uupunut henkisesti kuin muina vuosina. Siitä olen erityisen kiitollinen ♥ Jaksan kotihommissakin ihan eri tavalla kun ei tarvitse koko aikaa murehtia työmaata ja sen ongelmia.
        Joskus hyppy tuntemattomaan tuo eteen uusia fiiliksiä ja uusia mahdollisuuksia. Ehkä myös tämä uusi työpaikka ja se, että jaksan nykyään olla iloinen enemmän, aiheuttivat myös sen, että uskalsin ottaa vähän uusia ja jännittäviä askeleita myös syksyyn...
        Kun astuu hieman sivuun siltä tallatulta ja turvalliselta polulta, voi löytää jotain aivan uutta ja mielenkiintoista!
        Kaikesta hyväntuulisuudesta huolimatta tämä päivä ei tuntunut loppuvan millään työmaalla. Tehtiin Hennan kanssa töitä niin, ettei olisi enempää jaksettu, mutta aika kului matelemalla. Olen kyllä onnellinen, että huomenna on jo perjantai.
         Viikonloppuna en tee yhtään mitään! Luen kirjoja niin että silmät ovat sikkurassa!

Haettiin tänään isän kanssa rannasta vähän kasteluvettä kasvimaalle, kun ei tuolta taivaalta sitä vettä ole ainakaan lähipäivinä luvassa.
       Vähän aikaa piti pumpun kanssa temppuilla, mutta kun otettiin ohjekirja kauniiseen käteen niin jopas rupesi moottori hyrräämään... Ehkei ne ohjekirjat ihan puuta heinää aina ole...
        Menin rantaan peräkärryn kyydissä ja isä ajoi AIKA reipasta vauhtia. Istuimenani oli siis puisen peräkärryn raakalauta, ja joka pomppu tuntui istuinlihaksissa. Jokunen piikkikin kai upposi kannikoihin, mutta pitkiin aikoihin en ole nauranut niin kovin kuin mitä meno kyyti aiheutti ♥ Ihan kuin joskus penskana, kun mentiin isän kyytiin peräkärryyn jotain hakemaan! Lapsekas ilo löytyy tämmöisestä vähän vanhemmastakin naisihmisestä, kun vähän aikaa istuu hyppivässä peräkärryssä ♥
          Noh, nyt on vettä kasvimaalle 2000 litraa. Ei tartte pihistellä!

Huomenna taidan istuttaa vihdoin viimein loput taimet maahan. Eipä ne tuolla ruukuissakaan voi lopun kesää olla ja jos ne sitten kuolevat tuonne kasvimaalle paahteeseen niin sittenpähän kuolevat. Sitähän tämä maanviljelys taitaa olla: luonnon ehdoilla elämistä. Joskus se antaa, joskus se ottaa.
     Elämäähän se on. Ja viljelyä!
     Kurkkuja siellä jo näkyykin (kerroinkohan jo...) joten ihan hukkaan ei minun kasteluni ole tähänkään mennessä menneet. Jees!

Nurmi on täynnä valkoisia pieniä palleroita, kun voikukat ovat tehneet kukistaan höytyväisiä. Ensi vuonna niitä on sitten vieläkin enemmän... hmm.
       Tänään helteet vetivät henkeä, mutta ainakin viikonlopulle on vielä luvassa lämmintä, kuumaa ja aurinkoista ♥ Ensi viikolla viilenee - näillä näkymin.
         Kehuminen.
         Sitä olen mietiskellyt tänään. Mitä on kehuminen? Ja onko kehumiselle 'oikeaa aikaa'?
         Kehuin tänään Hennan silmiä ruokatauolla kun istuttiin pitkästä aikaa ihan vain kahden. Hennalla on hyvin vaaleat, erikoisen väriset silmät. Häivähdys sinistä, mutta muuten hyvin, hyvin vaaleat silmät. Olen oikeastaan kiinnittänyt niihin huomiota ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta tänään sanoin ajatukseni ääneen.
          Henna vähän hämmentyi ja kiitti. Sanoi, että niiden äidillä on samanlaiset.
          Sanominen ei maksanut minulle mitään ja tarkoitin oikeasti sitä mitä sanoin. Henna kuitenkin selvästi sai hyvän mielen siitä, mitä hänestä sanoin ja itsekin oikein hämmästyin miten vähän arjessa on toisen kehumista. Syytä kuitenkin olisi - paljonkin!
          Olen ollut ja olen varmasti edelleenkin vähän sellainen odotan-pahinta-tyyppi, joka ei välttämättä aina takerru niihin asioihin, jotka ovat menneet hyvin vaan piehtaroi niissä missä on tullut mokattua. Muissa huomaan kyllä onnistumisia helpommin ja nykyään olen pyrkinyt kyllä huomaamaan toisen hyvät työt tai olemiset ääneen, sillä vaikutus on mahtava!
           En tarkoita nyt mitään pakonomaista kehumista, että koko ajan pitäisi toisen tekemisistä innostua ihan kamalasti ja mainita miten hyvin työ on tehty tai miten hyvältä toinen näyttää. Samalla lailla kehuminenkin väljähtyy, jos sitä tekee liikaa. Mutta oikea kehu oikeaan paikkaan tekee saajalle ihmeitä.
             Mietin, että milloin viimeksi minua on kehuttu (jos ei nyt oteta Miehenmurrikkaa lukuun, joka kehuu ja arvostaa minua ihanasti ♥). En muista äkkiseltään, milloin joku olisi sanonut minusta jotain kehun rajan ylittävää tai kiitellyt kehuen jotain mitä olen tehnyt... Kissa kiitoksilla elää, enkä nyt ole kehuja vaillakaan, mutta tulinpa vain huomanneeksi miten vähän arjessa toisen hyviä puolia tulee sanotuksi. Itsekin.
            Kehu viikossa pitää mielen korkealla!

Tämä kesäinen valo on ihan mahtavaa ♥
       Kamera ei vangitse siitä oikein mitään, mutta kun kävelin saunan jälkeen taas kameran kanssa pihamaalla niin oikein imin itseeni tätä toukokuun viimeistä valoa ♥ Hehkuvaa helteiden tuomaa loistoa, auteretta taivaanrannassa ja sellaista kesän hulluutta. Ihania iltoja valojen ja lämpöjen kera! Tämän kun saisi pulloon!
         Kävin iltasella vielä juoksemassa ja juoksentelin peltojen poikki kulkevaa tietä ja katselin siinä samalla sitä sielun maisemaa, mikä minun sielussani elää vahvana ja aitona. Peltoja, metsää, suuria tiloja navettoineen ja päärakennuksineen, pienempiä mökkejä idyllisine kuisteineen ja pienine pihoineen ♥ Suomi on kaunis maa, kunhan malttaisi pysähtyä useammin sitä aistimaan - näkemään ja kuulemaan. Pitkästä aikaa tuntuu, että elän vahvasti tässä ja nyt.
         Helteitä kohti viikonlopuksi.
         Hops!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
471. juoksupäivä (172 vko)
- 2902.9 km
- 5km suopohjien lenkki (31 min)
- juoksu kulki suhteellisen normaalisti, matkakaan ei ollut mikään ihmeellinen, mutta odottelen nyt vähän viileämpää ennen kuin pidennän reissuja, päivällä kuitenkin fyysistä hommaa tulee jo aika kovin..
- askellus toimii nyt hyvin
- kannatus keskivartalossa ja lantiolla aina vaan parempi, vatsalihakset kaipaisivat nyt tehokasta treeniä
- hengitys kuivaa, ilmaan saisi tulla nyt vähän kosteutta
- +15, aurinkoinen, vähän viileä ilta...