Lempeästi jarrutellen ♥

Kroppa ilmoitti tänä aamuna olostaan siihen suuntaan, että ajattelin vetää "piuhat irti" kaikesta ylimääräisestä. Nukutti vähän huonosti ja sen verran olen oppinut jo omasta kropastani, että levottomat jalat ja uneton yö kertoo palautumisen puutteesta. Tänään siis palauttelin sekä kehoa että mieltä - ja hyväähän se taas teki! ♥
          Kävin ennen ruokaa metsässä kävelemässä. En metsätiellä enkä metsäpolulla vaan ihan metsässä, missä risut tarttuivat lenkkareihin ja ripsivät naamaan. Olen lukenut luonnon vaikutuksesta mielialaan ja stressin laskuun ja hyvinvointiin ylipäänsä, mutta tulipa taas todettua ihan itse, että todella halpa ja erinomainen terapeutti ja lääke metsä on - ihan kaikkeen!

Koko reissu oli kai kolmen vartin mittainen, mutta heti kun pääsin metsän kupeeseen ja aloin kuulla linnut ja puiden kahinat paremmin, hymyilytti ♥ Hymy kipusi suupieliin ilman, että olin ehtinyt edes huomata, että olo parani ja keveni ja ajatuksista hävisi kaikki epäoleellinen!
       Mietin pitkää kotona otanko kameran mukaan, sillä metsässä pääsee joskus todistamaan ihania kohtaamisia ja silloin yleensä harmittaa vain se, ettei ole puhelimessa tarpeeksi hyvää zoomia eikä kameraa mukana. Tämän päivän kävelyn idea oli kuitenkin päästää pää irti kaikesta ylimääräisestä, mutta kompromissina otin kuitenkin puhelin rintataskuun kuvien ottoa varten.

Ajattelin, että istahtaisin hetkeksi meidän metsän keskellä kulkevalle pienelle kiviaidalle ja kuuntelisin metsää hetken ihan vain siinä, keskellä ei mitään ja kuitenkin keskellä kaikkea. Pikkasen suututti kun toiselta puolelta, naapurin tontilta kuului ensin mönkijän murinaa ja sitten moottorisahan urahtelua vuoronperään!
        Hyvästi täysin metsäiset äänet...
        Yhtä puuta halasin ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa ja vaikka en mikään ahkera puiden halailija olekaan niin joskus tuntuu ihan hyvältä halata metsän korkeimpia valtiaita ja imeä edes vähän niiden jyhkeää voimaa ♥ Sitä se mänty ainakin minulle tuntui antavan.

Tuuli oli tänään vähän kylmää, mutta muuten päivälämpötila näytti iltapäivästi +15. Viikonlopuksi on luvattu jopa enemmän ja seuraaville viikoille vielä enemmän. En tiedä enää miten tässä pukeutua, kun on tottunut vielä olemaan aika paksuissa nutuissa ja nyt tuleekin lämpö sitten ihan yks kaks!
       Ihanaa oli kuitenkin tänään haaveksia ja käpsytellä pihalla ja ihailla vihertyvää pihaa ja kesänoloista taivasta, lintujen sirkutusta ja sitä rauhaa ja hiljaisuutta joka vielä vallitsee. Pian pellot täyttyvät traktoreista, jotka aloittavat kylvöhommat ja sitten tämmöisiä hiljaisuuden päiviä ei kamalasti enää ole.

 Meidän äiti aina sanoo, että vaikka eläkkeellä on, tuntuu synniltä lukea kirjaa päivällä. Se ikään kuin kuuluu iltaan, kun KAIKKI MUUT hommat on tehty ja on se pieni hetki aikaa ennen unta. Ajatus tulee varmaan mummolta, joka sanoi ihan samaa. Mummo oli kova lukemaan ja hänen aikanaan lukeminen ajateltiin olevan todellakin ajan hukkaa jos sitä teki päivällä, kun olisi pitänyt tehdä "kunnon töitä". Meidän äiti nyt saisi lukea kirjaansa milloin haluaa, mutta tämä ajatus on edelleen hänellä melko vahvana.
        Minä olen lakannut ajattelemasta mitä muut ehkä miettivät, jos istun pihakeinussa kirja kädessä ja lueskelen tunnin tai pari tekemättä mitään parempaa. Niiden ihmisten mielipiteillä ei kamalasti ole merkitystä, joiden työnteosta minun lukemiseni ei ole pois.
         Hoidan työni, niin kotona kuin kohta työmaallakin moitteettomasti ja hyvin, mutta jos mieleeni tulee lukea - vaikka sitten keskellä päivää - niin minähän luen, kun puhutaan OMASTA vapaa-ajasta. Se on MINUN valintani.
         Tänään luin keskellä päivää Enni Mustosen uusinta, Taiteilijan vaimo-kirjaa ensimmäistä kertaa pihakeinussa. Vähän kylmähän siinä loppujen lopuksi tuli, kun ei tuo ilma kuitenkaan vielä ihan kesäinen ole kaikesta lämmöstä huolimatta.
          Ensi viikolla olen töissä, mutta tällä viikolla teen vielä ajallani juuri sitä mitä mieleen juolahtaa! Ja tänään se oli palautumista, itsensä hemmottelua, oman ajan viettoa ja nautiskelua kaikesta pienestä ja arkisesta. Stressistä ei tietoakaan ja olo oli hyvä, kevyt ja rauhallinen ♥

Ajattelin iltasella saunassa, kun istuin kuin saunatonttu pitkän aikaa lämpimässä löylyssä, että ihmiset ovat unohtaneet tyystin tämän: rentoutumisen, itsensä huoltamisen ja itsestään välittämisen pysähtymisen muodossa.
        En tarkoita nyt sitä, että kaikkien pitäisi viettää juuri tällainen laiska päivä kuin minä tänään - eihän kaikilla ole siihen mahdollisuutta, jos on töissä, lapsia tai muuta. Tarkoitan vain sitä, että ihmisten pitäisi ottaa itselleen se pieni hetki edes, jolloin puhdistaa itsensä muusta. Jos ei joka päivä ehdi viettää omaa hetkeä, niin ainakin viikossa muutaman kerran olisi tunti tai puoli tuntia sellaista, että saisi olla ihan vain itsekseen. Lukea, neuloa, istua hiljaa, harrastaa, liikkua... ihan mitä vain. Sillä huomasin, että kun saa olla hetken aikaa omien ajatusten kanssa, purkaa turhaa pois ja luoda tilaa paremmalle, on itsekin parempi ihminen ♥
          Perhe-elämä luo omat hankaluutensa "omalle ajalle", mutta toivon, että jos minulla joskus on lapsia, osaisin ottaa omaa vaikka perheajan keskellä. Metsästä ja sen hyvistä vaikutuksista voi nauttia vaikka vieressä paapattaisikin pieni ihminen miljoonine kysymyksineen, ehkä metsä avautuisi sillä tavalla vielä paremmin myös itselle.
          Ehkä oman ajan käsitys muuttuu elämäntilanteen mukaan, niin ainakin toivon. Tänään minun aikana piti sisällään metsän hoivaa, kirjan voimaa ja saunan lämpöä ♥ sekä illalla Miehenmurrikan äänen kuuntelua puhelimesta.
          Ikävä viilsi hyvän olon läpi kuin kylmä viima.
          Olisi tehnyt mieli kierähtää toisen kainaloon ja halata ja antaa sitä männyn voimaa vähän toisellekin, että kestäisi kaiken mitä työntäyteinen kevät toisi mukanaan.
          Tänään sen varasylin antoi luonto ja metsä - ei hassumpi syli sekään!
          Suosittelen ♥