Oli siis paras mahdollinen päivä ikkunanpesulle ja talviverhojen laitolle. Tänä vuonna minulla on ollut jonkinmoinen "voi kun torppatonttu pesisi ikkunat yöllä"-mieliala ikkunanpesusta.. En tiedä miksi en ole jaksanut oikein edes ajatella asiaa saati ottanut lastaa käteen ja pessyt niitä! Tänään se piti kuitenkin tehdä.
Vauhditin urakkaa ns. ikkunanpesu levyraadilla. Valitsin aina yhtä ruutua vastaan yhden kappaleen ja katsoin selviänkö minä ruudusta kappaleen aikana. Suurimmaksi osaksi ruutu vaati kaksi kappaletta kun pesijällä meni tanssimooveihin suurin osa pesuajasta... Kätevä systeemi muuten! Ei ainakaan ollut tylsää ja kun valitsi vielä semmoisia vähän rytmikkäämpiä kappaleita niin lasta heilui paremmin. Erehdyin nimittäin muutaman ruudun kanssa kuuntelemaan semmoinen vähän surullisen biisin, joita soitetaan yleensä silloin kun oikein halutaan muhia jossain sydänsuruissa tai surussa yleensä tai pahassa olossa. Semmoisia itkubiisejä. Ei toiminut ikkunanpesu-musiikkina! Jäi ruutu melkein kesken kun tuli hetkellinen masis-kohtaus pelkästä biisistä!
Siis letkeää musiikkia ja kyllin hyvä tavoite, niin ikkunanpesu on yhtä juhlaa!
Jopa 64 lasipinnan pesu!
Nämä alkavat olla haasteellisia lenkkikuukausia, kun pimeä tulee niin äkkiä. Vieläkin äkkiämpää kun viikonloppuna siirrettiin jälleen kelloja taaksepäin. Nytkin kun lähdin iltalenkille, niin alkoi jo hämärtää, vaikka kello ei ollut kuin vähän vaille viisi!
Se on vain siitä lähtemisestä, sillä viiden minuutin jälkeen lenkillä ei enää edes huomaa sataako vettä vai räntää tai molempia! Niin paitsi, jos ei astu lammikkoon! Sitten taas huomaa, ettei juokse kuivassa kelissä... Muuten juoksu ja sen antama fiilis vie mennessään, ihan kuten tänäänkin.
Ja paras motivaation tuoja onkin miettiä juuri sitä hetkeä, kun tulee lenkiltä. Se fiilis on niin hyvä eikä sitä saa mistään muualta, että sen pitäisi jo ajaa lenkille vaikka taivas työntäisi räntää niskaan!
Minä nautin tämän iltaisesta lenkistä paljon. Pitkästä aikaa sain lenkkeillä jo vähän kunnollisemmin, vaikka edelleenkin vaihdoin kävelyyn kun alkoi keuhkoissa "rahisemaan". Tosin olen yskinyt tänään jo todella vähän, että JOSPA tämä vihdoin olisi poistumaan päin...
Epätodellisin olo tuli kun loppumatkasta näin juoksutien varrella metsäkoneen, jonka kymmenet lamput valaisivat tienoon kuin olisi ollut keskipäivä. Kaikkialla ihan älyttömästi valoa! Tuntui todella epätodelliselta ja äärettömän upealta juosta kaiken sen valon keskellä, kun muualla oli synkkää ja mustaa pimeyttä ♥
Meillä ei kuitenkaan vietetä halloweenia kuin korkeintaan hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Juhlikoon ne, jotka omakseen juhlan tuntevat. Minä juhlin mieluummin pyhäinpäivää sitten lauantaina.
Ainut huono puoli siinä on se, ettei tuo takka lämmitä muuta kuin henkisesti ♥ Tulen rätinää ja tulta on kuitenkin ihana katsoa sohvalta käsin, kun meidän takka on tuolla takkahuoneessa ja sitä harvemmin saa sohvalta käsin tuijottaa... Kirjan luku tai kirjeiden kirjoittelu tulen ääressä on tekotakan kanssa ainakin savutonta ja puuvarastotkaan eivät hupene siinä mihinkään!
Suosittelen tunnelman ystäville ♥
391. juoksupäivä (145 vko alkaa)
- 2417.6 km
- 7.2 km kylälenkki (47 min)
- kävely-juoksua
- juoksu tuntui helpommalta ja taisin jo vähän enemmän juosta kuin kävellä
- silti yritin olla vielä varovainen hengitysteiden kanssa
- jalat toimivat suhteellisen hyvin, joskus "unohduin" jo juoksemaan enkä muistanut, että toipilasaikaa olikaan! Se tuntui hyvältä
- Vähän liikaa oli päällä, mutta kävely-kohdissa olisi sitten tullut jo kylmä...
- yritin pitää ryhdin ja asennon ja jalkoihin saada rentoutta, mutta jospa ne sieltä sitten taas löytyisivät
- pitkä matka pitkästä aikaan ja hyvin meni, olo oli ihan fiiliksissä kun tulin pois ♥ jee!
- keli oli kurja, sateinen, tuulinen ja märkä, +2, ja kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti