Ja leikki jatkuu...

... tänään piirileikkiin liittyi poskiontelotulehdus.
     Yö meni valvoessa, kun varsinkin oikea poskiontelo jomotteli niin ettei uni tullut. Kävelin kuin aave kylppärin, hellan ja sängyn väliä. Keittelin välillä vettä, puhdistelin nenäkannulla ja yritin vähän edes torkahtaa. Joskus tuntuu, että yö menee niin ettei edes huomaa, mutta sitten kun se pitää pakolla valvoa niin tunnit ovat tavattoman pitkiä..
      Aamusta soitin heti ajan terveyskeskukseen ja sainkin heti lääkäriajan, kun kerran olin alkuviikosta jo käynyt tervehtimässä hoitajaa. Tuomio oli selvä ultaäänitutkimuksen jälkeen. Molemmissa poskionteloissa tulehdus, oikeassa pahempi.
       Hassua, että niin kauan sitä tuomiota pelkää ennen kuin sen lääkärin suusta kuulee. Sitten siitä on vain selvittävä. Ostin tänään arsenaalin maitohappobakteereita ettei antibiooteista tulisi vatsavaivaa enempää kuin mitä on pakko. Olenhan minä suorastaan ammattilainen pian tämän vatsani kanssa, mutta silti pelottaa joka kerta näiden kuurien kanssa. Tällä kertaa olisi vuorossa kymmenen päivän kuuri. Lääkäri suhtautui vähän vähättelevästi, kun kerroin huolestani C. Diff.-bakteerin kanssa. Ei ne tajua!

Tuo Duact-nuhalääke on kyllä taivaan lahja! Se vaikutti heti siihen, että poskionteloissa tuntui paremmalta, kuivatti kai vähän. Ja uni tuli kunhan tyynylle asettui. Ennen ruokaa ehdin jo torkahtaa ja ruuan jälkeen pieniä pätkiä, kun piti kytätä kelloa antibioottien jälkeisten maitohappojen kanssa, mutta kyllä varmasti väsyttää iltasella ja nukuttaa ainakin paremmin kuin viikkoon.
     On satanut tänään rankastikin aina välillä ja sitten taas pitänyt poutaa. Haaveksien olen katsonut pihamaata. Kaipaan syystöihin. Haravan varteen, hengittämään syystuoksuja ja saamaan punaiset posket jostain muustakin kuin kuumeesta.

Nyt on ollut aikaa miettiä, miten ihmeessä päädyin tähän: yli viikon kuumeeseen ja kahteen erilaiseen tulehdukseen. En ole ikinä uskonut sen sortin hömpötyksiä, että huonoille ihmisille tapahtuu huonoja ja hyville hyviä asioita. Liian monta esimerkkiä on lähipiiristä siitä, että moinen hömpötys ei pidä paikkaansa yhtään! Elämä tapahtuu. Siihen kuuluu sekä hyvät jutut että pahat.
         Kuitenkin vastustuskyky on niitä harvoja asioita, joihin voi elämässään vaikuttaa.
         Mielestäni olen pitänyt liikunnalla kunnostani huolta ja syönyt terveellisesti ja vähän suupaloja miettien - hemmottelua unohtamatta.
        Olenkin miettinyt - kun aikaa on todellakin ollut - että voiko kroppa olla niin piipussa kesästä sekä henkisten että fyysisten juttujen takia, että tämmöinen pöpöily tuli heti kun tietyt jutut poistuivat elämästä ja arjesta?
         Voiko henkisellä puolella ja henkisellä kuormituksella olla niin suuri painoarvo? Olen nimittäin pohtinut noita juoksuongelmiakin sen suhteen, että voisiko olla, ne yrittivät minulle jo jotain sanoa aikaisemmin jo?
          Ehkä jossittelua ja tuumailua, mutta aion taas tästä selvittyä panostaa kolmeen asiaan:
1. Ruoka. Sen laatuun ja määrään ja säännöllisyyteen.
2. Liikuntaan. Monipuolisuuteen.
3. Uneen. Sen riittävyyteen.
          Kyllä nämä tämmöiset taudit taas opettaa!

Tämmöistäkin harvinaisuutta näkyi tänään taivaalla. Tosin kuvaaja itse joutui ottamaan kuvan lasin takaa...

P.S. Kaikessa kaameudessaan, minulla oli eilen syntymäpäivä ja vietin sen pahimmalla mahdollisella tavalla! Ei pitäisi omia synttäreitä viettää pedissä kipeänä vaan tehden jotain todella mukavaa. Onneksi tänä vuonna vanhempani antoivat lahjan, joka on ollut ilona koko sairasteluajan: tabletti ♥ Kiva katella leffoja sen kautta ja kuunnella radio-ohjelmia.