Vietettiin taas Miehenmurrikan kanssa viikko laatuaikaa - nimittäin sairastettiin ihan kunnolla ja sairastetaan yhä! Miehenmörri aloitti sen jo viime keskiviikkona, kun olo oli hutera ja ontto, mutta minä olin sen verran myöhännäisheränneinen, että minä paukautin kuumemittarin 37.5 vasta perjantaina.
Maattiin kuin kaksi nuijittua vierekkäin milloin sohvalla ja milloin sängyllä, eikä kuume hävinnyt mihinkään! Viikonloppuna vaan nousi. Molemmilla oli lauantaina 38.3 ja olo sen mukainen. Ei muuten tässä iässä enää kestä ihan samanmoisia lukemia kuumeen puoleen kuin aikaisemmin. Nyt oli heti veto pois ja hyvä jos ruokaa jaksoi tehdä.
Miehenmurri sai ihan antibioottia sen yskään, joka oli vaivannut jo pitemmän aikaa, mutta mikä paheni viime viikon aikana. Minulla oli tavallinen nuhakuume. Nuhaa, yskää, kurkku tulipunainen ja kipeä ja kuumetta. Tietysti pelkäsin koko ajan, että poskiontelot ottavat osumaa ja joudun antibioottikuurille, kun niillä on vähän ollut semmoinen historia, että ei aina tiedä kenen pillin mukaan ne tanssii.
Suosittelen.
Maanantaiyönä heräsin siihen, että silmissä oli vaaleaa rähmää tavallista enemmän ja oireet vain pahenivat kun aamuun päin mentiin. Soitin ajan terveyskeskukseen ja Miehenmurri lähti hakemaan Junioria ja viettämään jälleen poikaviikkoa. Aikamoinen meidänviikko oli takana, kun puhuttiin, että tuntuu ihan kuin oltaisiin oltu "lomalla" siis täysin eristyksissä muusta maailmasta koko viikko!!
Käynnin tuomio terveyskeskuksessa oli paha silmätulehdus (mikäpä muukaan!). Ensimmäinen silmätulehdus elämäni aikana. Ja takuulla viimeinen!
 |
| Silmät yhden antibioottiyön jälkeen jo "rauhoittuneena"... |
Tänään, kun ensimmäinen antibioottisalvalla höystetty yö on takana, silmät sietävät jo normaaleja valoja, tietokoneenruutua himmennettynä ja vetistävyys on vähän helpottanut kunhan jaksaa ripsutella silmiä vähän normaalia tiuhempaan.
Kuumetta on juuri sen 37.1 huitteilla eli vaakatasossa ja iisisti otetaan edelleen. Kurkkukipu helpottaa, mutta nenässä on kai vielä turvotusta, sillä puheen kaikupohja on kuin piirrettyjen hiirellä! Piipitystä ja vikinää.
Kyllä en tykkää.
JOKA IKINEN VUOSI SAMAAN AIKAAN!
Tällä viikolla on vielä synttäritkin ja pikkasen on ollut eri suunnitelmat synttäriviikon ajaksi kun maata puolikuolleena ties minkä pöpön pomputeltavana. Aion oikeasti pistää nyt suuren luupin alle koko elämäni! Mitä syön, miten syön, liikunnan ja muun elämän. Tähän sairasteluun on tehtävä jonkinmoinen stoppi! En aio joka syksy olla NÄIN kipeä. Tietysti flunssia ei voi loputtomiin välttää, mutta jotain pitää pystyä tekemään!
Kaipaan ulos. Liikkumaan ja hengittämään oikein ja hyvin.
En enää edes yritä tehdä tästä vuodesta mitään juoksun riemuvuotta, kun tämä on tuomittu näköjään olemana katkonainen ja huono juoksuvuosi. Yritän kuitenkin päästä lenkkareiden päälle entistäkin määrätietoisempana tekemään hyvää itselle, nostamaan kuntoa ja vastustuskykyä, monipuolistamaan liikkumista ja tekemään parempia ratkaisuja ravinnon ja hyvinvoinnin eteen.
On kliseistä sanoa, että terveyttä osaa arvostaa vasta sitten kun sen menettää. Minä toki arvostin sitä jo ennen tätäkin sairastelu-boomia, mutta tämä sysää minua jälleen pikkasen pidemmälle tutkimaan omia valintoja arjessa - niin ruuan ja liikunnan kuin myös kaiken muun kanssa. Kuten unen. Siinä ehkä suurin korjausliike, joka pitäisi saada reilaan ihan ekana. Uniaika normaaliksi.
Pitää varmaan ruveta listaamaan uudenvuodenlupauksia jo tässä vaiheessa niin jospa uutenavuotena olisi jo jotain toteutettuna...
Pihalle tekisi mieli mennä haravoimaan tuota lehtimattoa, mutta sadetta se taas lupaa. Varmaan koko vuodeksi tästä joulukuun viimeiseen!
Tämän sairausajan ehdoton pelastus on ollut Viaplay ja Yle Areena ja Supla ♥ En ole piiiiiiitkiin aikoihin katsonut NÄIN MONTA elokuvaa ja sarjaa ja dokumenttia ja Avaraa Luontoa ja radio-ohjelmia ja muuta "kuunneltavia" kuin mitä katsottiin ja kuunneltiin meidän saikkuviikolla ♥ Ihan huippua!
Nyt menen kannustamaan valkosolujani, että nitistäisivät loputkin pirulliset pöpöt kehossa!
Arrivedenci!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti