Pitkästä aikaa ihan pihalla!

Tänään paistoi aurinko! ♥
       En edes muistanut miten kiva ilmiö se onkaan! Energiaa antoi ihan toisella tavalla, vaikka aamusta tuntuikin että unta olisi riittänyt talviunien verran. Oli mukava päästä puuhaamaan ulos pitkästä aikaan. Korjasin suunnattomat lehtikasat pihalta ja haravoin vähän muutenkin pihamaata sen näköiseksi, kun sen pitäisi olla.

Pihatien alkupääkin näyttää nyt hyvältä eikä lehtikasalta!

Samalta pihalta löytyy niin erilaisia vivahteita jokaiseen vuodenaikaan. Kesällä kaikki aika menee aina ruohonajoon ja vaikka tänäänkin ajelin pitkistä kohdista ruohon matalaksi niin se tuntui niin erilaiselta kuin kesällä. Kohta on sitten kai se lumityö-aika kun kaikki peittyy valkeisiin hankiin (toivottavasti nyt edes peittyy ettei jää taas musta maa näkyviin koko talveksi...).
        Rakastan vuodenaikoja ♥
        Vaikka aina syyssateet, kesäsateet tai talven sateet eivät ole inspiroivimpia kelejä, niin sitten kun vuodenajat ovat parhaimmillaan - kesän helteinen lämpö, syksyn kuulaus ja talven paukkupakkaset ja hanki - ne ovat fantastinen osa Suomea!
        Tänään kuitenkin olin jälleen tyytyväinen ja onnellinen tämänhetkisestä pihastani. Lyhyestä nurmesta ja lehdettömästä pihamaasta - ainakin lähes lehdettömästä. Ja muutenkin, sairastelun jälkeen oli jälleen mahtavaa olla ulkona ja puuhata ilman sitä lopen uuvuttavaa väsymystä, joka vei heti jalat alta kun vähän jotain yritti.
         Jospa tämä tästä...

Iltasella laitoin lenkkarit jalkaan ja tein kävelylenkin illan hämäryydessä. Kävelin kylän ympäri ja vähän yli seitsemään kilsaan meni tunti ja kaksikymmentä minuuttia... Tuntui jo jaloissakin sellainen taivaltaminen, mutta hyvää se vain teki.
         Muutaman juoksuaskeleenkin otin, kun en malttanut olla ottamatta, mutta matkan teko yhteensä oli varmasti kymmenisen metriä, mitä juoksemalla etenin. En halua riskeerata mitään. Ja jalkoihinkin on saatava vähän powereita ennen kuin oikeasti alan juoksemaan.
         Ainakin luulisi, ettei unta tarvitse odotella, kun kohta käperryn peiton alle ja laitan silmät kiinni. Tällä kertaa väsymys on tullut hyvistä asioista eikä mielen päällä ole kuin onnellisuutta kaikesta hyvästä ja rakkaasta ♥

P.S. Talitintteja oli pihalla jo laumoittain. 

Vähän pelotti, että ne nälissään näkevät minut talipallona...

P.P.S. Äiti laittoi tänään pelargoniat talvehtimaan kellariin. Kokeilun vuoksi, että selviääkö ne talven yli hämärässä ja koleammassa paikassa kuin autotallissa. Pitäisi ihan opiskella noita talvehtimis-systeemejä, sillä niin puutarhuri kuin olenkin, olen todella onneton kukkien hengissä pitäjänä...