Töissä kädet, kotona sydän ♥

Todella kaunis päivä tänäänkin ja tuntuu kamalalta kun joka kanava toitottaa, että "nauttikaa nyt, ensi viikko vie meidät kylmään toukokuuhun kuin pikajuna Uralille!". Juuri kun on alkanut toivo herätä siitä, että kesä voisi vihdoin saavuttaa Pohjolankin havumetsävyöhykkeen...
      Tämän takia suomalaiset kai ovat niin sitkeää väkeä: jos mahdollisuudet ovat kylmä tai lämmin, niin suomalaiset saavat kylmän tai jos vaihtoehtoina on selviäminen ja hengailu, niin suomalaise joutuvat selviytymään! Sitkeydellä on oppikäyränsä - ja hintansa!
       Aamu oli kaunis, mutta peuroja ei näkynyt. Oikeastaan lintuja lukuunottamatta piha oli varsin autio eläimistä. Taisi olla kylmä yö tai sitten vain liian aikainen aamu. Minäkin heräsin kellon herätykseen vähän sillä mielellä, että "ai, siis sinne pitää mennä joka aamu...", heh...
       Tänään siivottiin talven aikana haudattujen hautoja, jotka olivat rehellisesti sanottuna kamalan näköisiä, kun routa oli sulanut ja milloin mikäkin kulma oli vajonnut tai syntynyt onkalo tai ties mitä, ja ylimääräiset hiekat olivat levinneet kuin autiomaan räjäytyksen jälkeen. Hommaa siis riitti, mutta tultiin siihen tulokseen, että mieluummin näin päin kuin se, että töitä pitäisi keksiä! Onneksi töiden loppumisesta ei ole pelkoa ihan heti, kun katsoi ympärilleen... Lääniä riittää Texasin osavaltion verran!

Oma koti ♥

Oli mukava tulla kotiin ♥
      Työ antaa tietyn rytmin päivään, mutta olen onnistunut siinä, mitä päätin tänä keväänä olla. Työssä työmaalla, mutta sielun ja sydämen kanssa omalla pihalla. Onneksi työmatkaa on puolisen tuntia, joten sen ajan kulutan siihen, että orientoidun kotoa töihin ja töistä kotiin, ja se toimii. Pystyn jättämään työmaan työt ja ajatukset syrjään ja kotona olen vain kotona ♥
      Nautin siitä olosta äärettömästi, kun muistan hyvin ne edelliset 10 kesää kun mietin kotonakin vielä mennyttä työpäivää ja suunnittelin seuraavaa enkä oikein ollut kotona läsnä ollenkaan. Se tapa poltti minut loppuun ja viime syksynä päätin, että ei enää! Nyt teen kotona omia hommia nauttien niistä koko kropan voimin ja se antaa lisää virtaa jo itsessään ♥
       Tuntuu hyvältä, että pystyn kehittymään ja erityisesti säätelemään omaa eloani paremmaksi. Ainakin mielen kannalta tämä on vapauttavaa ja henkisesti jaksan paremmin kun en roiku työssä kiinni jatkuvasti. Ehkä itsetutkiskelu ei ole ihan hukkaan mennyt...

Kesäkurpitsan ja avomaakurkun vuoro siirtyä siemenpussista multaan...

Kokeilut jatkuvat...

Ruuan jälkeen lähdin vähän kylvöhommiin. Toukokuun kylvöksissä oli vuorossa avomaakurkku ja kesäkurpitsa. Avomaakurkkua kokeilen ensimmäistä kertaa taimettaa, kun muina vuosina ollaan laitettu se siemenistä maahan. Halusin kokeilla, että saanko siemenet itämään ja jos saan ne taimeksi asti, elääkö ne satoon asti. Innosta puhkuen taas upottelin kamalan määrän siemeniä multaan eli olen pulassa jo kaikki siemenet itävät!
       Kohta täältä saa sitten ylimääräisiä kurkun taimia, eh.
       Ei, kun oikeasti odotan kovasti saanko kokeilulle tulosta...
       Toivottavasti vaan tulisi sitten kylmän toukokuun jälkeen sen verran lämmintä, että saisin mahdolliset taimet maahan. Harmittaa jo valmiiksi, jos koko tuleva toukokuu on pakkasrajaa hipoilevaa...
        En ala...

Vanha polvi oli istunut päivän aurinkoisella niityllä ja halkonut puita pienellä klapikoneella. Aika komeaa puuta saavat aikaiseksi ja suhteellisen paljon! Kyllä kelpaa lämmittää noilla puilla taas tupaa talven myräköissä ♥
       Ja arvatkaa mitä?
        Ruoho vihertää jo vähän!
       Bongasin tänään jo talon kulmista vihertävää ja Älyttömyyden Pelto vihertää jo kauttaaltaan. Kohta pääsee ajamaan nurmikkoa ♥

Kävin tänään juoksemassa ja oli ensimmäinen lenkki töiden alun jälkeen. Täytyy sanoa, että vaikka kuulostaa aikamoiselta, että 8 tunnin ulkotyön ja ruumiillisen työn jälkeen lähtee iltasella juoksemaan, niin oikeasti se teki ainoastaan hyvää.
         Käytin puoli tuntia jalkojen huoltoon ennen lenkkiä, sillä jalkalihakset ovat menneet hämilleen äkillisestä työkuormasta ja tuntui hyvältä rullailla ja venytellä ja vähän availla lihaksia. Takareidet jumittaa edelleen aika pahasti ja eilinen kyykkiminen ei auttanut asiassa.
        Juoksu kuitenkin sujui hyvin.
        Lonkankoukistajakaan ei jaksanut enää vängätä vastaan ja oikeastaan tuntui varsin ihmeelliseltä, että jalat toimivat niinkin hyvin. Tiet olivat vähän pehmeitä ja niljakkaita, mutta keli oli ihana. Aurinkoinen ja tarpeeksi viileä ettei tullut ihan kamala hiki, mutta sopivan lämmin että sai juosta jo vähän keveämmässä vaatetuksessa.
        Loppumatkasta oikean jalan pohje vielä yritti vähän änkätä jotain, mutta onneksi jalat alkavat tottua uusien pohjallisten askellusmalliin ja kun sitkeästi maltan "ajaa" pohjallisia sisään vähän lyhyemmillä lenkeillä niin en saa lihaksia ihan jumiin.
       Lenkki teki hyvää ja puhdisti jälleen nuppia selvästi ♥
      Rakastan tätä lajia ♥

Kasvimaa odottaa... Kohta pääsen möyhimään.

Miehenmurrin kanssa puhuttiin taas iltasella kuulumisia ja selvästi huomaan, että nyt kun minäkin olen taas työmaan arjessa, puhutaan liikaa työstä. Minusta on tärkeää, että puhutaan, mutta kun työ on kamalan huono aihe...
        Ikävä. Eilen nähtiin vilaukselta ja tuntui hassulta taas tehdä Miehenmörrin kanssa töitä yhdessä, vaikka virallisesti ei samalla hautausmaalla ollakaan hommissa. Vaikka virallista työminää ei taida ollakaan, niin silti meillä on se oma "rooli" työmaalla, joka tekee asetelmasta vähän erilaisen kuin mitä ollaan kun ollaan yhdessä. Luonnollisesti.
         Tänä iltana kuitenkin olisi niin kovasti halituttanut ja oli ikävä kainaloon ♥
         Onneksi minulla on semmoinen mies ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
342. juoksupäivä (123 vko alkaa)
- 2144.1 km
- 6km kylälenkki mini (32 min)
- FB+ Winflow-kengät
- juoksu tuntui paremmalta ja oikeastaan aika hyvältä kaikin puolin
- loppumatkasta oikea pohje ärhenteli, mutta ei tullut sen enempää kipeäksi, varmaan vielä pohjalliset vähän aiheuttaa kipuja
- hengitys rauhoittui parin kilsan jälkeen, vähän väsähdin ylämäissä. Kintut vetivät hapoille...
- ryhti pysyi suhteellisen hyvänä ja askelluskin oli parempaa, kun lonkankoukistajaan ei enää koskenut. Hurraa!
- Keli oli vallan mainio, aurinko paistoi ja lämpötila taisi olla +13 luokkaa, ihanaa!
- mukava juoksu taas pitkästä aikaa, sitkeys pallkitaan tässä lajissa!