Ensimmäinen työpäivä ja peurat pihaa valtaamassa!

Kello soi viideltä ja minä ihmettelen, että mikä ääni se oli... Työarkeen tottuminen vie aikansa.
       Aamu oli kaunis, jotenkin semmoinen pastellinsävyinen ja pakkasyön jäljiltä vaalean kirkas. Istuksin aamupalalla haukotellen, kun huomasin liikettä meidän metsän reunassa. Ensin erotin vain yhden peuran ja sitten kun se pomppasi aidan yli erotin toisen ja kolmannenkin ♥
       Hain kameran äkkiä ja napsin peltovieraista kuvia melkein sarjatulella. Olipas kauniita otuksia nämäkin, vaikka en minä silti näitä huolisi kasvimaan reunaan herkuttelemaan. Kävelkööt nyt vaan pihamaalla mutta kasvimaan jälkeen saavat kyllä etsiä ruokansa muualta!

Ikkunan alla kökötti Jimbo-pupukin, joka on jo aika tuttu vieras tämän pihamaan ympäristössä. Suru puserossa ajattelin aamusella, että nurkissa ei enää tuoksu sitten yhtään meidän koira, kun kaikki lähitienoon eläimet pitävät meidän pihaa kokoontumispaikkana.
        Tulee mieleen lapsuuteni lasten sarja Kaukametsän pakolaiset...

 Työpäivästä ei ainakaan puuttunut työtä, vaikka ei hautausmaa niin pahalta näyttänyt kuin mihin olin varautunut. Ei se millään lailla siisti ollut, mutta kyllä siitä selviää - ennemmin tai myöhemmin.
      Aikku oli innoissaan. Sen näki ja aisti, että se oli todellakin odottanut, että pääsee töihin. Minulla oli koko ajan vähän semmoinen ristiriita tilanne päällä. Suurimman muutoksen huomasin omassa suhtautumisessa sen suhteen, että kun meinasin alkaa harmitella jotain tekemätöntä työtä, ajattelin heti ettei tontti ole oma piha, joten sen ehtii tehdä siinä ajassa mitä työmaalla olen tai sitten ei ehdi. En todella aio tänä kesänä kiskoa itseäni punaiselle heti ensimmäisen kuukauden aikana, vaan oikeasti tehdä töitä fiksusti.
       Kerättiin kanervia ja havuja haudoilta ja jotkut olivat vielä aika jäässä. Ei yllättänyt, mutta onneksi saatiin suurin osa kuitenkin irti. Ei jäänyt kiinni kuin murto-osa! Ja saatiin melkein koko hautausmaa käytyä läpi, huomiselle jäi vain pieni kulmaus putsaamatta. Avuksi oli kyllä iso, mönkijän perään tarkoitettu kärri jota ruohonleikkuri veti kiitettävän hyvin. Saatiin paljon yhteen kuormaan eikä aikaa mennyt kärrien tyhjennykseen.
        Huomasin vaan jälleen kerran sen, että seurakunnalla jos sattuu olemaan lempeä ja kiltti, niin naulataan heti seinään ja poljetaan maton alle ja hierretään pieneksi muruksi. Se että on toisille kiva on siinä firmassa rikoksista pahin! Sen verran olen kuitenkin lukemaani sisäistänyt, että jos ei voi olla oma itsensä ei tiedä kuka on, joten olen se joka olen ja jos joku ei voi hyvin minun lähelläni tai minun kanssani niin olkoon jossain muualla! Minulla on semmoisia ihmisiä elämässäni, jotka arvostavat ja rakastavat minua minuna, se riittää. Työkaverit saavat ajatella minusta mitä haluavat. Alkuun tuntui pahalta, että ihmiset osaavat olla julmiakin, mutta nyt en enää välitä sellaisista ihmisistä tai niiden mielipiteistä, jotka ovat minulle samantekeviä. Minulla on ihana mies, mukava perhe, elämä täynnä. ♥
     Työ on työ. Minun elämäni on ihan jossain muualla ♥ Tällä hetkellä toivoisin, että se olisi Miehenmurrikan kainalossa, mutta pitänee tyytyä rutistelemaan tyynyä...

Kasper ja Jesper ja Joonatan

Äiti sanoi heti, kun tuli töistä kotiin, että ainakin olin saanut päivän aikana väriä naamaan! Pölyäkin, kyllä, mutta päivetystäkin. Pipo ei suojaa kasvoja yhtään ja lippistä pidin vain iltapäivästä, joten kyllähän se aurinko ehti varmasti tarttua... Kroppa oli kuin suurenkin sporttisuorituksen jälkeen ja lihakset vähän hämillään äkkiseltään tehdystä 8 tunnin rupeamasta kyykkyyn-ylös-kyykkyyn treenistä... Kaksi viikkoa menee, että kroppa tottuu työhön ja rasitukseen. Juuri tältä ensimmäinen päivä kuuluu tuntuakin!
      Iltasella istuin saunassa ja vain olin.
      Ihmettelin itsekin siinä saunassa ollessa, miten vähän oikeasti ajattelin työmaan asioita kun sieltä lähdin. Toivottavasti onnistuisin jättämään työn työksi tänä vuonna. Ainakin sitä on yritetty harjoitella.
      Uni koputtelee jo olkapäähän.
      Taidan käydä maate niin pääsen katsomaan, mitkä eläimet valtaavat pihani huomisaamuna...